Torjuntavoitto sotahysteriasta / Vihreä Lanka 21.5.1999

Torjuntavoitto sotahysteriasta

Asialla
Filosofian tohtori Tapani Hietaniemi oli Vihreän liiton tarkkailijana Bielefeldin kokouksessa.
Tapani Hietaniemi
SAKSAN VIHREIDEN ylimääräinen, Kosovon kysymystä käsittelemään kutsuttu puoluekokous Bielefeldissä muistetaan sen ympärillä tapahtuneista asioista. Jo kokoushalliin pääsy oli vaikeaa, koska mieltään osoittaneet anarkistit, jugoslaavit, kommunistit ja "autonomit" yrittivät estää edustajien pääsyn halliin.
    Myöhemmin osanottajia tuhrittiin erilaisilla nesteillä. Pahiten kärsi ulkoministeri Joschka Fischer, jonka tärykalvo puhkesi väripanoksesta. Hallia suojelemaan oli kutsuttu sadoittain poliiseja, mutta sisällä hallissa järjestystä yritettiin pitää yllä pehmeämmin, yksityisten turvamiesten voimin.
    Vaikka väkivaltaisia mielenosoittajia ei hallin ulkopuolelta sisään päästettykään, kokouksen "vieraina" oli erilaisten järjestöjen ja liikkeiden edustajia, jotka systemaattisesti häiritsivät kokousta. Tästä syystä keskustelu oli hyvin vaikeata: ei voida olettaa tuloksia, mikäli kaikki pohdinta leimataan suoraan "sotakiihotukseksi" ja jokainen eri tavalla ajatteleva "murhaajaksi".

Negatiivisuus purkautui
Mistä tämä hysteria? Asiaa pohtineet sanovat, että kyse on Saksan vasemmistolle ominaisesta voimakkaasta negatiivisesta itseidentiteetistä. Äärivasemmisto on ollut koko elämänsä täysoppositiossa vastustaen Saksan valtiota, jolla on tunnetusti musta menneisyys. Siitä seuraa ehdoton tarrautuminen vastakohtaan, kaikkien väkivaltatoimien kieltämiseen (joka ei kuitenkaan näytä estävän omia väkivaltatoimia).
    Ilmeisestikään äärivasemmisto ei ollut niinkään huolissaan kosovolaisten kohtalosta, vaan omasta moraalisesta pahoinvoinnistaan ja ristiriidoistaan. Kun Fischer puheessaan kuvaili Milosevicin hallituksen ihmisoikeusrikoksia, se otettiin vastaan vihellyskonsertilla.
    "Tätä ajattelua en voi ymmärtää", totesi Saksan ja nyttemmin Ranskan vihreitä edustava europarlamenttiehdokas Daniel Cohn-Bendit.

Apua vai kampitusta?
Ikävä kyllä vihreiden äärilaidan kannat myötäilivät tätä ajattelutapaa. Sen kannanottoluonnoksissa vaadittiin sotatoimien – miksi ilmeisesti ymmärrettiin vain Naton toimet – välitöntä ja ehdotonta lopettamista. Tämän puhtaan kieltäytymisen lisäksi ei kuitenkaan esitetty mitään selkeitä näkemyksiä siitä, miten neuvotteluissa tulisi edetä yksipuolisen sotatoimien lopettamisen jälkeen.
    "Tällaista päätöstä en tule toteuttamaan", sanoi Fischer, "Toivon, että ulkoministerinä autatte minua antamalla tukenne ettekä kampittamalla minua "

Balkanin vakaus
tavoitteeksi

Äärivasemmiston toimet eivät saakaan viedä huomiota siltä tosiasialta, että Bielefeldin kokous teki mielestäni viisaita päätöksiä. Ehdottoman ja välittömän pommitusten lopettamisen sijasta ("aivan väärä signaali Milosevicille", Fischer sanoi) enemmistö päätyi tukemaan pyrkimyksiä määräaikaiseen pommitustaukoon diplomaattisten toimien vauhdittamiseksi.
    Puoluehallituksen sorvaamassa kannanotossa annettiin tuki Fischerin rauhanohjelmalle, josta on sittemmin tullut myös G-8 -ryhmän periaatteellinen kanta. Puolue pyrkii sekä ihmisoikeuksien puolustamisen ja rauhan turvaamiseen yhdistämiseen aktiivisin toimin – näin poliittiselle pasifismille annetaan uusi pelkästä kieltäytymisestä erottuva aktiivinen sisältö.
    "Sota ei lopu pommitusten lopettamiseen vaan pakolaisten palauttamiseen", kuten eräs edustaja sanoi.
    Puolue päätyi myös yksimielisesti kannattamaan laajaa Balkanin alueen vakauttamissopimusta ja turvapaikkaoikeuden takaamista kaikille Serbian armeijasta kieltäytyville tai siitä pakeneville.

Vihreät pysyivät
pääraiteella

Saksan vihreiden päätös (äänin 444–318) oli mielestäni järkevä siksi, että muunlaiset päätökset eivät olisi millään tavoin edistäneet vihreiden asiaa. Ne olisivat johtaneet vain joko vihreiden ajautumiseen sivuraiteille Saksan politiikassa tai sitten koko Saksan ajautumiseen sivuraiteille ei ainoastaan Kosovon, vaan kaikkien muidenkin kansainvälisten kysymysten ratkaisussa.
    Kuten ulkoministeriön valtiosihteeri Ludger Volmer sanoi, ei mikään muu hallitus ole niin aktiivisesti etsinyt ihmisoikeudet ja rauhan yhdistävää ratkaisua kuin Saksan hallitus, tässäkin kysymyksessä.

Rohkeus riitti
Pitkällä tähtäimellä kaukonäköiset päätökset toivottavasti vahvistavat Saksan vihreitä, ja samalla poliittiset painotuserot vihreiden jäsenten ja kannattajien välillä kaventuvat. Puolue tulee uskottavammaksi vastuuta kantavana eikä pelkkänä kieltäytyjäpuolueena.
    Lyhyellä tähtäimellä kuitenkin puolueen rivien hajanaisuus saattaa heikentää sen mahdollisuuksia muutaman viikon päästä pidettävissä europarlamenttivaaleissa. Joka tapauksessa vihreät, toisin kuin muut puolueet, näyttivät rohkeutta käsitellä ristiriitojaan kaikkein tärkeimmissä kysymyksissä. o




ETUSIVULLE