Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Kurssi kohti Kiotoa
Liikenteen hiilidioksidipäästöjä voi leikata verotusta porrastamalla sekä suosimalla bussia tai pyörää.

LIIKENNEMINISTERIÖN TYÖRYHMÄ on löytänyt monta hyvää konstia, joilla liikenteen hiilidioksidipäästöjä voidaan leikata. Taustalla on tietenkin Kioton ilmastosopimus, joka on antanut raamit työryhmän työlle. Paikoin raameista on tullut näköestekin, joka on rajannut ulos jo näkyvissä olevia mahdollisuuksia.
    Mietinnössä puhutaan esimerkiksi pitkät pätkät siitä, kuinka autoveroa pitäisi porrastaa suosimaan vähän kuluttavia malleja, mutta ei esitetä, että verotuksessa pitäisi suosia esimerkiksi päästöjen kannalta kaikkein keveimpiä biokaasuautoja. Tervemenoa Ruotsiin tutustumaan asiaan. Vaihtoehtoiset energialähteet mainitaan kyllä löysästi tyyliin "saattaisi olla perusteltua aktiivisesti panostaa biopolttoaineratkaisuihin tutkimuksessa ja tuotekehityksessä".
    Sinänsä on iso askel, jos autoverotuksessa lopultakin otetaan ympäristö huomioon, eikä vain haalita rahaa valtion kassaan. Tätä seikkaa korostaa muun muassa Liikenneliittoa työryhmässä edustanut Hannele Luukkainen (vihr.).

On hyvä, että työryhmä alleviivaa myös liikkumisen perimmäisiä syitä. Millainen on kaupunkien rakenne – missä sijaitsevat työpaikat, entä asunnot? Yhdyskuntarakennetta ei mietinnössä kuitenkaan kunnolla käsitellä, koska työryhmän tähtäin yltää vain vuoteen 2010. Todetaan kyllä, että säästöpotentiaali on valtaisa, jopa 25 prosenttia.
    Yhdyskuntarakenteen kannalta on keskeistä, kuinka paljon oman auton työmatkan verovähennyksellä houkutellaan ihmisiä muuttamaan taajamien ulkopuolelle. Mietintö väittää, että tällä ei ole suurta merkitystä. Herää kysymys, onko tässä otettu ollenkaan huomioon pitkän aikavälin kerrannaisvaikutuksia aluerakenteeseen.
    Vielä suurempi asia on maailmankaupan rakenne. Euroopan unionin sisällä on arvioitu, että yksistään paikallisten ja alueellisten elintarvikkeiden markkinoiden vahvistaminen voisi vähentää kuljetuksia yhdestä kahteen prosenttiin nykyisestä vuoteen 2020 mennessä. Euroopassa roudataan aivan järjettömällä tavalla ruokaa edestakaisin. Tästäkin syystä ruokakaupassa kannattaa suosia suomalaista.

Mietinnössä sipaistaan kevyesti myös valtionosuuksia ja esitetään, että pitäisi tutkia, miksi ne eivät kohtele tasapuolisesti eri liikennemuotoja. Miksi valtio korvaa esimerkiksi moottoritiestä kunnalle 100 prosenttia, mutta metrosta vain 30? Samaan asiaan kiinnitti pyöräilyviikon kunniaksi huomiota myös vihreä eduskuntaryhmä, jonka puheenjohtaja Ulla Anttila vaatii valtion osallistumista myös valtakunnallisesti ja seudullisesti tärkeiden joukko- ja kevyen liikenteen hankkeiden rahoittamiseen.
    Tämä olisi monella tavalla linjassa mietinnön kanssa. Etenkin kevyen liikenteen tukemisella hiilidioksiditavoitteet ovat työryhmän mukaan saavutettavissa kustannustehokkaalla tavalla. Työryhmä korostaa myös kuluttajan valintoja ja sitä, että joukkoliikenteestä on tehtävä houkutteleva vaihtoehto nimenomaan yksityisautoilulle. Esimerkiksi joukkoliikenteen työsuhdelippu voisi vetää autoilijoita joukkoliikenteen piiriin. Siinä samassa saattaisi kyllä siirtyä joku pyöräilijäkin bussiin, mikä taas ei ole yhtä toivottavaa.
    Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) lupasi tiistaina, että Suomi pitää liikenteen ja ympäristön suhdetta vahvasti esillä EU-puheenjohtajakaudellaan. Toivottavasti tämä asenne heijastuu myös kotimaan ratkaisuihin. o



ETUSIVULLE