Kolumni
Marko Ulvila

Punavihreä sota
Kosovon kärsimys pönkittää Yhdysvaltojen ylivaltaa.

LÄNSI-EUROOPAN edistyksellisenä pidetyt sosialidemokraattiset ja vihreät hallituspuolueet ovat iskeneet kirveensä kiveen lähtiessään sotimaan Jugoslavian presidenttiä Slobodan Milosevicia vastaan. Paitsi että ilmaiskut ovat moninkertaistaneet Kosovon albaanien kärsimyksen, sotatoimien perusteet osoittautuvat kestämättömiksi.
    Serbian kanssa sotaa käyvien Nato-maiden johtajat ovat tarjonneet ilmaiskujen perusteiksi yleviä selityksiä. Niiden mukaan hyökkäyksellä halutaan estää albaaniväestön sortoa ja edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista.
    Esimerkiksi Saksan vihreä ulkoministeri Joschka Fischer kertoi Der Spiegelille: "Me emme käy alueella sotaa; me puolustaudumme, puolustamme ihmisoikeuksia, vapautta ja demokratiaa".

Pommitusten alettua sadattuhannet ovat joutuneet lähtemään kodeistaan ja albanialaisväestön tappaminen on kiihtynyt. Eikä hirvittävää käännettä voi pitää yllätyksenä. Naton komentaja kenraali Wesley Clark myönsi Newsweekin haastattelussa, että "sotilasjohto ennakoi täysin ne pahat aikeet, jotka Milosevic omaksuisi, ja sen kauhean tehokkuuden, jolla hän ne toteuttaisi".
    Ihmisoikeuksien puolustaminenkaan ei vaikuta uskottavalta syyltä, sillä Naton jäsenmaista Turkki on syyllistynyt vähintään Serbian veroisiin sortotoimiin kurdivähemmistöään kohtaan. Vuosien varrella tuhansia kurdeja on tapettu ja sadat tuhannet ovat kodittomina. Jos Nato-maat olisivat aidosti kiinnostuneita ihmisoikeuksista ja vähemmistökansojen itsemääräämisoikeudesta, luulisi järjestön aloittavan omien jäsenmaidensa oikaisemisesta.

Koska sotaakäyvien Nato-maiden esittämät hyökkäyksen syyt eivät ole uskottavia, täytyy niitä etsiä toisaalta. Yksi pätevimmistä selityksistä nousee globaalista valtapoliittisesta arviosta kylmän sodan jälkeisessä maailmassa, jossa Yhdysvallat on ainoa todellinen mahti. Perinteisesti aggressiivinen amerikkalaisten yhtiöiden etujen ajaminen maailmalla on saanut uuden tilaisuuden, kun sosialistien tarjoama vastavoima on väistynyt kartalta. Yhdistyneet kansakunnat ja kansainvälinen laki saavat kyytiä, kun Yhdysvallat osoittaa ylivaltaansa Irakia, Sudania, Afganistania tai Serbiaa pommittamalla.
    Traagista Yhdysvaltojen maailmanmahdin pönkittämisessä on se, että Länsi-Euroopan punavihreät hallitukset antavat sille varauksettoman tukensa. Projektin imperialistista olemusta peitellään.
    Joschka Fischer vastasi Der Spiegelille Hitlerin ja Stalinin toimista Balkanilla: "Nämä herrat halusivat harjoittaa imperialistista valtapolitiikkaa. Meidän tavoitteenamme sen sijaan on ohjata eteläistä Balkania lähemmäs integroitunutta Eurooppaa."

Punavihreän sodankäynnin vastustajat ovat voineet tarjota pommien vaihtoehdoksi lähinnä vanhaa lääkettä: diplomatiaa ja väkivallattomia pakotteita. Vaikka rauhanomaista tietä pidetäänkin tällä haavaa kovin tehottomana, sillä on saavutettu kuluvan vuosikymmenen aikana merkittäviä voittoja.
    Esimerkiksi käyvät muun muassa Namibian itsenäistyminen ja apartheid-politiikan kääntyminen kansanvallaksi Etelä-Afrikassa. Mikäli Nato olisi käynyt pommittamaan buurien johtamaa Etelä-Afrikkaa namibialaisten itsenäisyyden tueksi, olisi alueella tuskin voitu siirtyä rauhanomaisesti kansanvaltaan. o



ETUSIVULLE