Hullut päivät
Tuukka Välimäki & Kaisu Lepikkö

Siipipala
Lihan heikkous etoo.

AURINKOINEN PÄIVÄ puistossa. Nuori pariskunta vastaanottaa kevättä romantiikan ja Magyarin merkeissä. Naurulokki kiertää heitä pakkomielteenomaisesti, välillä lähestyen, mutta aina viime hetkellä kurssiansa muuttaen. Nuoripari ei anna sen pilata hetkeään, kärkkyköön pullonjämiä jos haluaa.
    Lokki ei ole kiinnostunut Tonavan laakson helmistä, vaan jostain aivan muusta. Hän on jo hetki sitten havainnut penkin alla hymyilevän muhkean ruokakimpaleen. Nälkä on suuri, takana on monet ankeat päivät. Kunpa nuo äänekkäät ihmiset poistuisivat hänen apajiltaan!

Pariskunnalla ei ole vähäisintäkään aikomusta poistua. Lintu lähestyy heitä vähän kerrallaan, aivan kuin se haluaisi jotain. Toinen huomaa jalkansa juurella köllottävän ruoanpalan. Sitähän se raukka yrittää, annetaan se sille, eikö? Annetaan, miksei, törkkää vähän tällä tikulla.
    Ruokapala lähestyy lokkia, nyt on tilaisuus. Lintu nappaa appeen, siirtyy tyytyväisenä kauemmas ja nielaisee sen kokonaisena, miltei siihen tukehtuen. Sitten se lentää lähimmän rakennuksen katolle, valtava möykky kaulassaan. Nuoripari ihmettelee: kuinka lintu saattoi syödä jotain tuollaista, onhan tämä jollain tavoin irstasta.
    Tietämättään lokki oli juuri ahminut Kariniemen broilerin siipipalan.

Aurinkoinen päivä puistossa. Olo on kehno, Sorbusta enää helmet ja aamu jo pitkällä. Kyösti makaa penkillä, tämä päivä ei totisesti ole häntä varten, mutta onko mikään?
    Nälkä on valtava. Tällaisina aamuina Kyösti tapasi Reiskan kanssa pummia rahat yhteen jauhelihatörppöön. Se vie nälän. Mutta ei ole jauhelihaa, eikä enää Reiskaakaan. Reiska-parka kohtasi loppunsa kaksi päivää sitten, silpoutui jäteauton hampaisiin puiston roskalaatikossa hyvin nukutun yön jälkeen.
    Puistossa on ihmisiä, syömässä jäätelöä ja nauramassa. Mutta mikä tuo haju on, aivan kuin kunnon siipipala. Kyösti alkaa edetä hajun suuntaan, hän etenee varovasti, ryömien. Koskaan ei voi tietää, joku voi vaikka yrittää estää häntä.
    Haju voimistuu, Kyösti etenee kohti saalistaan kuin kommando. Ja tuollahan se onkin, penkin alla. Istuuko penkillä ihmisiä, sillä ei ole merkitystä. Siinähän se jo onkin, makoilee hänen silmiensä edessä. Kyösti tarttuu siihen käsillään, nostaa ja puraisee. Herkullista.
    Hetken kuluttua poliisi saa puhelun: joku pummi syö aseman puistossa irtonaista kättä. o

Kirjoittajat ovat tamperelaisia lukio-opiskelijoita.



ETUSIVULLE