Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 7.5.1999

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Priorisointi pelottaa

Hyvä ajatus voi kääntyä itseään vastaan.

Kirjoituksessaan (VL 16.4.) Olli-Pekka Ryynänen tuo esiin perusajatuksena, että yhteiskunnan maksuvalmius vanhenevan väestön hoitojen lisätarpeiden ja resurssien suhteen on riittämätön. Suomessa priorisointia on mietitty työryhmätasolla ja vaadittu uuden hallituksen ohjelmaan.
    Käytännössä priorisointi Suomessa alkoi vauhdilla ja teholla kuntien päätäntävallan laajetessa laman aikaisten säästöpäätösten perusteella. Priorisointia ja arvovalintoja tehdään kuntien taholta määriteltäessä kunnan terveydenhuoltoresurssit budjetteihin ja lisäbudjetteihin. Terveydenhuollossa palkkamenot ovat keskeinen rahanmenokohde. Toki lisääntyvät lääkekustannukset ja lääketeknologia lisäävät menoja, mutta keskeinen menoluokka on palkkaus.
    Kommentissa suositeltiin lääkäripainotteisesti hoitosuositusten tekoa sekä yksityislääkärien vastaanottojen käyttöä yhteiskunnan varoilla. Koulutuksessa kommentti suosittaa lääkäreiden lisäkouluttamista, mutta mihin unohtuivat hoitajat? Nykyinen omalääkärijärjestelmä kunnallisena palveluna toimii hyvin.
    Veronmaksajana odotan saavani veroilleni vastetta. Edelleen odotan saavani tarvittaessa erikoissairaanhoitoa viipymättä. Hoitoketjuajatus on hyvä, mutta miten ketjut muokataan ja kenelle, ovat juuri niitä keskeisiä priorisointeja. Kuntien tai valtion olisi ensin päätettävä ketä hoidetaan, miten, milloin ja missä.
    Oletan veroja kerättävän hyvinvointivaltion ylläpitoon, joten odotan saavani hoidon pääosin yhteiskunnan kustantamana. Teknologian lisääminen, uudet lääkkeet ja viestintäteknologia tuovat apua tiedonsiirtoon, mutta ihmiset on hoidettava edelleen ihmisten toimesta.
    Koulutukseen ja työyhteisöjen työnohjaukseen sekä tyky-toimintaan olisi kiireesti panostettava. Meillä tulee pian pula ammattitaitoisista, työhönsä sitoutuneista hoitotyön ammattilaisista. Nykyinen sopimusohjausjärjestelmä on osoittautunut taloutta ja kuntien määräysvaltaa parantavaksi uudistukseksi.
    Meillä on käytännön esimerkkejä ko. järjestelmän käytöstä. Ongelmina sopimusohjauksessa ovat kuntien alimitoitetut tilaukset, hoitoketjut ja erikoissairaanhoidon hinnoittelun vertaaminen valtakunnallisesti. Ajatus ja idea ovat hyviä, mutta taloudelliset painotukset vievät kaiken huomion peruskysymyksestä: väestön hoitaminen ja sairauksien ennaltaehkäisy ovat avohuollon keinoin toisarvoisessa asemassa.
    Laatusertifiointi on nykyisillä henkilökuntaresursseilla mahdoton toteuttaa. Kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistäminen ei ole ajankohtaista. Yhteistyössä ja asenteiden tervehdyttämisessä on parantamista.
    Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito eivät ole kilpailijoita, eivätkä toistensa määrärahojen syöjiä, vaan osia hoitoketjuista ja ammattitaidosta. Henkilöstötilinpäätös ja työn vaativuuden arviointijärjestelmän käyttöönotto saisivat olla seuraavan tupo-kierroksen perusteita peruspalkan ja henkilökohtaisen palkanosan perusteiden kartoittamisessa.

Jouko Paukkeri
sairaanhoitaja/pääluottamusmies
TAYS:in psykiatrian tulosyksikkö
Polikliininen, vastaanotto-osasto 7
Tehyn Vihreät ry:n varapuheenjohtaja



ETUSIVULLE