Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Sekosähköä vai ekosähköä?
Ei tarvitse olla ekosankari voidakseen vaikuttaa energiamarkkinoilla. Laskutaidosta on kyllä apua.

VIHREÄN LANGAN maanantainen energiaseminaari ei ole ainoa paikka, jossa on viime aikoina puhuttu siitä, voiko kuluttaja oikeasti vaikuttaa energian tuotantoon. Keskustelua vauhditti muun muassa kuluttaja-asiamies Erik Mickwitz, joka hiljattain arvosteli sähkön ekomerkintää siitä, että se johtaa kuluttajaa harhaan.
    Kysymys on niin monimutkainen, että kyllä siitä sietääkin keskustella. Ekosähkö Oy:n toimitusjohtaja Pekka Partanen sanoikin seminaarissa, että on silkkaa kuluttajan huijaamista, jos vain ottaa vanhasta vesivoimasta korkeamman hinnan ja pistää erotuksen taskuunsa.
    Partasen firmalle on myös kertynyt kokemusta ekomarkkinoinnin sudenkuopista. Jotkut asiakasyritykset esimerkiksi ostaisivat vain kymmenen osan tarpeestaan vihreää sähköä, jotta saisivat elämöidä ekologisuudellaan. Se loppu saisi sitten ihan mitä tahansa sekosähköä.

Järjestelmän onnistumista voi mitata vain sillä, miten se ohjaa ensin kulutusta ja sitä kautta investointeja kestävämpiin energialähteisiin. Jotta näin tapahtuisi, tarvitaan toisaalta piiskaa ja toisaalta porkkanaa. Piiskana toimii ensisijaisesti se, että sähköfirma ei saa myydä vuositasolla enempää ekosähköä kuin voi todistaa tuottaneensa. Kriitikoille tämäkään ei tosin riitä. He arvostelevat vihreän sähkön tarjoajia siitä, että heidän tuotteensa ei kaikin ajoin kohtaa vihreää kysyntää – töpselistähän tulee sitä yhtä ja samaa.
    Sekään ei ole tarpeeksi, että järjestelmä on mahdollisimman läpinäkyvä tuotannon osalta. Samanlaisen avoimuuden tulee koskea myös investointeja. Vain näin kuluttajalle voi avautua aito mahdollisuus vaikuttaa – ja siinä samalla heiluttaa myös porkkanaa eli tuottoja ja markkinaosuuksia. Aidossa valintatilanteessa vahvistuu usko omaan vaikuttamismahdollisuuteen. Ilman tätä luottamusta ihminen turhautuu.

Millainen hahmo sitten on tämä lähes myyttiset mittasuhteet saavuttanut Vihreä Kuluttaja, jonka harteille on pantu niin paljon vastuuta maailman markkinoilla? Tutkija Johanna Moisander Helsingin kauppakorkeakoulusta rakensi seminaarilaisille kollaasin niistä aineksista, joita tähän tyyppiin on liitetty. Kuvassa piirtyi suoraselkäinen, määrätietoinen, riippumaton ja johdonmukainen mielipidevaikuttaja, joka ottaa huomioon niin ekologiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Kaiken lisäksi hän toimii myös kuluttajien tarpeiden tulkkina yrityksiin päin.
    Aika harva tunnistaa itsensä tämän ihmeolennon piirteissä. Ja vaikka tunnistaisikin, niin tästä porukasta ei kerry niin isoa ryhmää, että sen varassa voitaisiin kasvattaa tuotantovolyymejä ja suunnitella brandejä. Erityisen epäkiitolliseksi ryhmän tekee markkinointimielessä se, että juuri he epäilevät aina kaikessa viherpesua.
    Moisanderin puheenvuoro oli virkistävä siksi, että se pakotti nostamaan ekosankarin pois kaapin päältä. On nimittäin terveellistä välillä paloitella tämä myyttinen hahmo ja katsoa mistä se on oikein syönyt. Kyllä se siltikin elää ja hengittää – ja tekee niitä valintoja. Sekin voi riittää, että meissä kaikissa asuu pieni vihreä kuluttaja. o



ETUSIVULLE