Avoimuus auttaa pakolaista / Vihreä Lanka 7.5.1999

Avoimuus auttaa pakolaista

Asialla
Leena-Kaisa Åberg toimii tiedotussihteerinä Pakolaisneuvonta ry:ssä. Hän seuraa työssään pakolaispolitiikan kehittymistä Suomessa ja EU:ssa.
Leena-Kaisa Åberg
AMSTERDAMIN SOPIMUS astui voimaan vappuna. Sopimus tuo muutoksia myös Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan.
    Kansalaisjärjestöt julkaisivat viime viikolla eri puolilla Eurooppaa oman kannanottonsa Amsterdamin sopimuksen maahanmuuttoa, turvapaikkaa sekä syrjinnän vastaista toimintaa koskevista osioista. Järjestöjen paperi Guarding Standards - Shaping the Agenda on vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma ja analyysi Euroopan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan tilasta.
    Kansalaisjärjestöjen lähtökohtana ovat kokonaisvaltainen näkemys maahanmuutto- ja pakolaispolitiikasta, ihmisoikeuksien ja pakolaisten suojelun periaatteiden kunnioittaminen sekä avoimuuden, tehokkuuden, solidaarisuuden ja demokratian periaatteet.

Hitaimman tahdissa
Amsterdamin sopimuksen myötä maahanmuutto- ja pakolaisasiat siirretään vähitellen unionin III-pilarista I-pilariin yhteisöpäätöksenteon piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että komission ja parlamentin vaikutusvalta kasvaa ja EY:n tuomioistuin tulee toimivaltaiseksi myös maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksissä.
    Parlamentin oikeutta tulla konsultoiduksi on kuitenkin rajoitettu; sillä ei esimerkiksi ole veto-oikeutta. EY-tuomioistuimen toimivaltakin koskee vain jäsenmaiden ylimpien tuomioistuinten päätöksiä.
    Komission aloiteoikeuden rinnalla säilyy myös jäsenvaltioiden aloiteoikeus viiden vuoden siirtymäajan. Komission tähän mennessä tekemät esitykset ovat olleet huomattavasti edistyksellisempiä kuin mitä hallitusten välisessä yhteistyössä on saatu aikaan. III-pilarin toimintaa on leimannut salamyhkäisyys, demokratian puute ja tehottomuus, eikä sitovia päätöksiä ole saatu aikaan.
    Päätöksentekoa on jarruttanut varsinkin yksimielisyyden edellytys. Päätösten sisällöt vastaavat yleensä alinta yhteistä nimittäjää jäsenmaiden käsityksistä. Yksimielisyyden vaatimus voi poistua maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevasta päätöksenteosta vasta viiden vuoden siirtymäajan jälkeen, ja tällöinkin vasta neuvoston päätöksellä. Sama siirtymäaikasäännös koskee EU-parlamenttia ja EY-tuomioistuinta koskevia rajoituksia.

Schengen avaa apajat
ihmissalakuljetukselle

Maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa unionissa on leimannut kontrollinäkökulma. Taistelu laitonta siirtolaisuutta vastaan tukkii myös pakolaisten pääsyn unionin alueelle.
    Keinovalikoima on laaja: esimerkiksi Schengenin sopimuksen mukaiset kuljetusyhtiösanktiot, viisumipakot pakolaisia tuottavien maiden kansalaisille, lähtö- ja transitmaihin ulottuva rajavalvonta ja lentokenttien niin sanotut kansainväliset alueet, joilla ei voi hakea turvapaikkaa.
    Viime syksyllä unionissa käytiin kiivasta keskustelua puheenjohtajamaa Itävallan paperista, joka jopa kyseenalaisti Geneven pakolaissopimuksen periaatteet. Jo vuonna 1996 hyväksyttiin yhteinen kanta, jonka mukaan Geneven pakolaissopimusta voidaan tulkita siten, että vain valtio voi olla sopimuksen tarkoittama vainoaja. Tällöin esimerkiksi Algerian ääriryhmien vainoamat henkilöt eivät voisi saada pakolaisstatusta, vaikka Algerian valtio ei pysty heitä suojelemaan. Suomessa juuri voimaan astunut ulkomaalaislain uudistus onneksi kieltää tällaisen tulkinnan.
    Rajoittavan politiikan yhtenä seurauksena on ollut ihmissalakuljetuksen lisääntyminen, josta kansalaisjärjestöt ovat jo 90-luvun alusta lähtien varoittaneet. Kun lailliset maahantuloreitit on tukittu, hyötyy ihmisten hätää häikäilemättä hyväksikäyttävä salakuljetusbisnes.

Tampereen kokous
avaa mahdollisuuksia

Suomen EU-puheenjohtajakaudella lokakuussa järjestettävässä Tampereen huippukokouksessa nousevat sisä- ja oikeusasiat ensimmäistä kertaa Eurooppa-neuvoston kokouksen ykkösasiaksi.
    Kansalaisjärjestöt uskovat, että tässä on mahdollisuus uuteen ajatteluun, kun näistä asioista tulevat päättämään sisä- ja oikeusministereistä koostuvan OSA-neuvoston sijasta valtioiden päämiehet ja ulkoministerit.
    Tämä myös nostaa asiat tekniseltä tasolta poliittiselle tasolle ja korostaa pilarienvälistä kokonaisvaltaisempaa käsittelytapaa. Kokonaisvaltaisella ajattelulla tarkoitetaan ulkopolitiikan, kauppapolitiikan, ihmisoikeuspolitiikan ja kehitysyhteistyökysymysten kytkemistä pakolaispolitiikkaan niin, että pakolaisuuden syihin pystyttäisiin puuttumaan ennen kuin se on liian myöhäistä.
    Tämän ei pakolaisjärjestöjen mielestä kuitenkaan pitäisi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kehitysyhteistyön ehdoksi asetetaan niin sanotut takaisinottosopimukset. Eli pakolaisia tuottavien maiden tai kauttakulkumaiden edellytetään ottavan takaisin niistä tulleet turvapaikanhakijat ehtona taloudelliselle yhteistyölle.

Kosovo opettaa
vastuunjakoa

Kosovon kriisi on osoittanut, että unionilta tällä hetkellä puuttuu yhtenäinen pakolaispolitiikka. Kriisin alkuvaiheissa oli jäsenmaiden välillä huomattavia eroja käsityksissä siitä, mikä jäsenvaltioiden ja koko unionin vastuu pakolaiskatastrofista on.
    Tämä kuvastaa sitä, miten vaikeaa on ollut luoda unionille vastuunjakojärjestelmä sellaisia tilanteita varten, joissa alueelle tulee suuria määriä pakolaisia. Unionissa ei myöskään ole pystytty luomaan yhtenäistä käsitystä siitä, mitä tilapäisellä suojelulla tarkoitetaan. Näin ollen eri maihin evakuoidut Kosovon albaanipakolaiset saavat hyvinkin erilaista kohtelua. Joissakin maissa he saavat samat oikeudet kuin konventiopakolaiset, joissakin maissa heidät rinnastetaan turvapaikanhakijoihin.
    Vastuunjaon kehittämisessä realistiselta vaihtoehdolta vaikuttaa tällä hetkellä pakolaisista aiheutuvien kustannusten jakamista varten perustettu Euroopan pakolaisrahasto, joka ei kuitenkaan vielä ole toiminnassa. Yhtenä sen tavoitteista olisi tukea uusien jäsenmaiden vastaanottokapasiteettia.
    Huomattavia eroja on myös EU-maiden turvapaikkamenettelyissä tai siinä, mitkä mahdollisuudet eri maista saapuvilla turvapaikanhakijoita on jäädä maahan. Ei siis ole turvapaikanhakijan kannalta yhdentekevää, mistä maasta hän turvaa hakee.

Suomen kuuluu
ajaa avoimuutta

Myös suomalaiset ihmisoikeus- ja pakolaistyötä tekevät järjestöt – Amnestyn Suomen osasto, Ihmisoikeusliitto, Kirkon Ulkomaanapu, Pakolaisneuvonta, Suomen Pakolaisapu ja Suomen Punainen Risti – ovat julkistaneet omat erityisesti Suomen EU-puheenjohtajuuskautta koskevat tavoitteensa.
    Järjestöt toivovat, että Suomi, Eurooppa-politiikkansa yleisten tavoitteiden mukaisesti, lisäisi merkittävästi asiakirjojen julkisuutta ja päätöksenteon avoimuutta. Tämä tarkoittaa myös entistä avoimempaa yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.
    Suomen halutaan myös korostavan UNHCR:n asemaa turvapaikka-asioita koskevassa EU-päätöksenteossa, onhan järjestö tehnyt jo vuosikymmeniä työtä pakolaissopimuksen tulkintojen yhtenäistämiseksi ja vastuunjaon kehittämiseksi. o




ETUSIVULLE