Kolumni
Hannu Katajamäki

Keskikokoinen on kaunista
Aluepolitiikka kalskahtaa rumalta.

MAAN TAPA on kyseenalaistaa puheenvuoroja, joissa kannetaan huolta alueellisen kehityksen suunnasta ja rohjetaan esittää toimia keskittyvän kehityksen suitsimiseksi. Puhe alueellisesti tapainoisemman kehityksen puolesta tulkitaan vanhakantaiseksi tukien aneluksi. Orastava keskustelu uuden aluepolitiikan tarpeesta kuitataan ylimielisesti toteamalla: "Ei kannettu vesi kaivossa pysy".
    Pääkaupunkiseudun mediat antavat neuvoja maakuntien naisille ja miehille oikeasta tavasta ajaa omaa asiaansa: vain tietynlaiset äänenpainot ja tietynlainen ajattelu on suotavaa. Maakuntien on ymmärrettävä, että ainoastaan Helsingin Sanomien ja Yleisradion kellokastoimittajien ohjeiden mukaan toimimalla on mahdollista ajaa omia asioitaan. Kaavasta poikkeamisesta seuraa tyly kohtalo: naurunalaiseksi asettaminen, siltarumpupoliitikon leima.

Arka keskustelu työn hajauttamisen mahdollisuuksista kuitataan haihatteluksi: nuoret haluavat muuttaa Etelä-Suomen kaupunkeihin, koska vain niissä on muka tulevaisuus. Yltiöpäisimmät pääkaupunkiseudun asukkaat kuvittelevat Suomeen joskus syntyvän oikean suurkaupungin. Se on paljon isompaa haihattelua kuin konsanaan maakuntien miesten vankantaiseksi tuomittu oman kotiseutunsa hankkeiden edistäminen.
    Suomen vähäinen väki ei kerta kaikkiaan riitä edes yhteen suurkaupunkiin. Vaikka koko viisimiljoonainen kansa muuttaisi asumaan Vuosaareen, olisi siitä vielä pitkä matka Manhattanille.

Suomeen ei sovi suurkaupunkiajattelu. Pahimmillaan syntyy pääkaupunkiseutu, jossa on kaikki suurkaupungin haitat, mutta ei mitään todellisia suurkaupungin etuja. Joukkoliikenne on pääkaupunkiseudulla kömpelöä, kulttuuritarjonta on todelliseen suurkaupunkiin verrattuna köykäistä, kävelykadut täynnä autoja ja katukahvilat muovisia plagiaatteja.
    Mentaliteetiltaan Helsinki ja muut suuret kaupunkimme ovat aivat yhtä provinsiaalisia ja maalaisia kuin muukin osa Suomea. Samalla lailla ovat tuulipuvut ja lippalakit yleisiä Helsingin katukuvassa kuin Peräseinäjoen kylänraitilla.

Parhaimmillaan Suomi on keskikokoisissa kaupungeissa. Ne ovat ihmisen mittaisia: arjen kiintopisteet ovat viidentoista minuutin kävelymatkan päässä, ympäristö on rauhallinen ja ystävät lähellä. Keskikokoinen kaupunki on oikea suomalainen kaupunki. Sen tulisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. o



ETUSIVULLE