Kanojen vankeus jatkuu / Vihreä Lanka 7.5.1999

Kanojen vankeus jatkuu
Lena Björklund

EUROOPAN UNIONIN maa- ja metsätalousministeriöiden eläinlääkintäpuolen johto kokoontui tällä viikolla tarkastelemaan Saksan esitystä unionin kanadirektiiviksi. Ensi viikolla esitystä käsittelevät maatalousministerit.
    Kaksivaiheisen direktiivin ensimmäinen vaihe tulisi voimaan jo ensi vuoden heinäkuusta. Ensimmäisessä vaiheessa häkkikanaloiden koko suurentuisi hiukan, pinta-alan minimikoko yhtä kanaa kohti laajenisi nykyisestä 450 neliösentistä 550 neliösenttiin. Olutlasialustan verran siis.
    Direktiivissä on mitta myös korkeudelle: häkin olisi suurelta osin oltava vähintään 45 sentin korkuinen.
    Komission on direktiivin mukaan vuonna 2010 annettava EU-parlamentille raportti muutosten vaikutuksista. Ne tahot, jotka tulkitsevat esitystä parhain päin katsovat, että tämä tie kehitysvaiheineen vie Ruotsin tyyppiseen häkkikieltoon: vuoden 2015 jälkeen kanoja voisi pitää vain suurissa, niin sanotuissa varustelluissa häkeissä. Tuolloin kanat voisivat häkissä elää lajilleen tyypillistä elämää, kylpeä ja liikkua.
    Näin esitystä tulkitaan esimerkiksi Suomen maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolla.

Parempiakin esityksiä
on nähty

Eläinsuojelujärjestöt eivät ole yhtä toiveikkaita. Kattojärjestö Eurogroup for Animal Welfare pitää mahdottomana hyväksyä kanadirektiiviä useiltakin osin.
    Minimikorkeus on järjestön mielestä liian matala salliakseen kanalle luontaista käyttäytymistä. Vasta 50 senttiä korkeat häkit mahdollistavat sen. Lattiapinta-alan tulisi järjestön mielestä olla vähintään 600 neliösenttimetriä.
    Suomessa yhden kanan tila yhteishäkissä on oltava vähintään 480 neliösenttiä. Sitä voi verrata aaneloseen, joka on noin 620 neliösenttiä.
    Häkkeihin sijoitetaan neljä kanaa, joten se elintila, josta suomalaiset häkkikanat kamppailevat on sallitussa minimissään yhteensä 1920 neliösenttiä. Runsaat kolme aanelosta.
    Saksan esitys ei ole ensimmäinen direktiiviluonnos. On ollut parempiakin, sanoo Eläinsuojeluliitto Animalian toiminnanjohtaja Jaana Kiljunen: "Ensimmäisessä versiossa oli pakollinen munien merkintä tuotantotavan perusteella. Oli myös häkkikanalakielto."
    Pakollinen merkintä poistettiin Maailman kauppajärjestön WTO:n pelossa, Kiljunen muistelee. "Epäiltiin, ettei WTO hyväksyisi sitä."

Tähtäin vuoteen 2005
Eniten huolissaan Kiljunen on silti direktiiviesityksen painopisteen muutoksesta. Väliselvityksessä direktiivin vaikutusta tullaan tarkastelemaan tuottajan, ei kanan hyvinvoinnin näkökulmasta, hän sanoo.
    Vuosi 2015 voi haihtua kuin tuhka tuuleen: eläinsuojelujärjestöjen mielestä alunperinkin liian kauas asetettu vuosiluku saattaa haihtua näkymättömiin, jos selvityksessä todetaan, ettei vielä ei ole kylliksi näyttöä juuri mistään.
    Direktiiviin nimittäin sisältyy varaus: vuoden 2015 jälkeen häkkien tulee olla "kylpyhäkkejä" – "ellei komissio toisin päätä".

Varustellut häkit vai
vapaa suurkanala?

On eläinjärjestöjä, jotka eivät hyväksy mitään häkkejä. Animalia ei kuulu niihin, ei ainakaan sen toiminnanjohtaja.
    "Käsitykseni on, että häkki, jossa on pesä, orret, kylpypaikka ja pieni ryhmä kanoja on parempi kuin iso tuhansien kanojen kanala", Kiljunen sanoo.
    Tiedetään, että kanat oppivat tuntemaan maksimissaan 80 lajitoveria. Ruotsissa ihanneryhmän kooksi mainitaan 20 kanaa. Liian tiheät lattiakanalat tuovat mukanaan kannibalismia ja paniikkia.
    Suomessa lattiakanaloiden tiheys on viisi kanaa neliömetrillä, jos kyse on luomukanalasta. Muissa suurin sallittu tiheys on seitsemän kanaa neliömetrillä. Saksan direktiiviesityksessä kanoja olisi lattianeliössä yhdeksän.

Kuluttajavetoisuus ei riitä
Kiljunen pitää hankalana myös sitä, että jos direktiivi menee läpi – niin kuin nyt näyttää, kun vain Hollannin hallitus on ottanut sitä vastustavan kannan – tilanne jähmettyy eriytymättömäksi: on vain häkkejä ja lattioita, ei erilaisia kanaloita.
    Vaihtoehdottomuus ei ole estänyt vilppulalaista kananjalostajaa Tauno Mäkelää keksimästä patentoitavaa kanamyönteistä kanalaa. Mäkelän hankkeita pidetään kiinnostavina myös maa- ja metsätalousministeriössä.
    Kuluttajilta on viime vuosina odotettu paljon, mutta tutkimukset Keski-Euroopassa osoittavat, että ihmiset erehtyvät munapakkauksissa likipitäen aina. Väärinkäsityksiä syntyy munakoteloiden elämänmyönteisyydestä.
    Kiljunen ei usko, että häkittömyyteen päästäisiin pelkän kulutuksen ohjauksessa. Vapaampien kanojen munat nappaisivat ilmeisen helposti 50 prosenttia markkinoista, jos merkintä toimisi. Mutta siihen se tyssäisi, osoittavat tutkimukset.
    Myös tuottajien ongelmaan tarvitaan ratkaisu: "Koko homman ongelma on se, että käynnissä on munien ilmaisjakelu", Kiljunen tokaisee. Ylituotanto poikki ja kuluttajille tietoa tuotantotavoista. Siinä pari lääkettä markkinoiden tervehdyttämiseksi.

Suomi hyväksyy
direktiiviesityksen

Suomessa päätettiin kolmisen vuotta sitten häkkikanalakiellosta eläinsuojelulain yhteydessä. Kielto tulee voimaan 2005 – jos se tuolloin on Euroopan unionin kanta, muutoin ei.
    Suomi ei ole unionissa aktiivisesti ajanut häkkikanaloiden kieltämistä, vaikka maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä lain käsittelyn yhteydessä korosti, että juuri se on Suomen linja.
    Ministeriöstä kerrotaan mitä tuo aktiivisuus on ollut. "Olemme tuoneet esille, että tällainen eduskunnan tahto on olemassa", kertoo eläinlääkäri Outi Tyni.
    Ministeriössä asia nähdään nyt niin, että häkkikieltoa ajavia jäsenmaita on liian vähän. Asia kävi Tynin mukaan täysin selväksi jo viime syyskuussa.
    Tyni pitää nykyistä direktiiviesitystä pitkälle menevänä muutosesityksenä. Näin sanoessaan hän ajattelee vuoden 2015 jälkeistä tilaa. Hänen henkilökohtainen näkemyksensä ratkaisevista tekijöistä on se, voidaanko häkin määritelmään liittää paitsi suuruus myös tietty varustelutaso. Ruotsissa niin tehtiin, hän sanoo.
    "Siellä ei kanoja saa pitää häkeissä, paitsi jos... On oltava mahdollisuus toteuttaa käyttäytymistarpeitaan." o



ETUSIVULLE