Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 16.4.1999

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Kuka oikein huijaa?

Koululääketiede rahastaa hyväuskoisia - ja koko yhteiskuntaa

Minua jäi ihmetyttämään Markku Myllykankaan kolumni (VL 26.3.). Olin nimittäin kuvitellut että Vihreän Langan kolumnistit ovat perinteisiä kuppikuntakolumnisteja fiksumpia ja kaukonäköisempiä. Kirjoituksessaan Myllykangas kritisoi jyrkästi kaikenlaisia vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä, pilkkaa niitä ja julkeaa jopa leimata ne uskomuslääkinnäksi.
    Tällainen viisastelu on karkeaa yleistämistä. Se osoittaa, ettei mies hallitse aihettaan. Liekö edes tutustunut asiaan muuten kuin Satu Silvon ohjelman merkeissä? Tämän päivän koululääketiede on mennyt kemiaksi, jossa kokonaisvaltainen ihminen näyttää unohtuneen.
    Koululääketiede tutkii oireita (kuten ihottumaa), hoitaa oireita ja on lapsellisen voitonriemuinen kun saa oireet hetkellisesti katoamaan. Se ei osaa nähdä kokonaisuutta eikä siis kykene yhdistämään fyysistä oireilua, mielentilaa ja ihmistyyppiä. Koululääketiede rokotuttaa meitä ylimalkaisesti haluamatta nähdä, että lapsemme usein sairastuvat nimenomaan tämän hallitsemattoman rokotusmenettelyn johdosta.
    Koululääketieteestä ei todellisuudessa ole auttajaksi edes vuotavaan nenään. Mene lääkärille tai apteekkiin vaikka kymmenen kertaa, niin nenäsi vuotaa edelleen. Lisäksi vuoto on nyt lompakossakin... Koululääketiede on myös hankituttanut itselleen satoja miljoonaluokan leikkaussaleja ja kaikenlaisia muita lääkärien leikkikaluja joiden ylimalkaista käyttämistä lääkärit kritiikittömästi suosittelevat.
    On myös lääkäreitä jotka ovat itselleen rehellisiä, tunnustavat tämän ja ovat lähteneet todelliselle parantajan tielle. Kaksikymmentä vuotta sitten oli lääkärikunnan mielestä tyhmänrohkeata lähteä opiskelemaan akupunktiota, eli kehon energiavirtauksien linjoja ja näiden tukoksien avaamista.
    Sairaalat ovat terveydelle kaikkein vaarallisimpia paikkoja. Ne ovat vaarallisia, ei yksinomaan resistenttien sairaalabakteerien johdosta, vaan yleensäkin siksi, että sairaaloissa hoidetaan ihmisiä liukuhihnamaisesti ("kustannustehokkaasti") ja näkemättä kokonaisuutta.
    Huippukallis verovaroin ylläpidettävä terveydenhuoltojärjestelmä ei todellisuudessa toimi erityisen hyvin – lukuun ottamatta polikliinistä puolta. Järjestelmämme toimii kuitenkin mainiosti lääketeollisuuden kannalta, koska se lähettää yhä kasvavia rahavirtoja kyseisille osakkeenomistajille.
    Jättiyhtiöiden jatkuva kasvaminen on hyvin vaarallista, koska nykyisen kemikaali- ja kirurgiajärjestelmän puolustamiseen löytyy täten yhä enemmän itsekästä päättäväistä pääomaa, joka viis veisaa ihmisten terveydestä.
    Suomalaisten olisi vihdoin aika herätä ruususenunestaan ja ottaa itse vastuu terveydestään. Valistunut kansalainen ei tarvitse holhousta, vaan tietoa ja kokemuksia eri hoitomenetelmistä, jotta itse voisi päättää mihin luottaa ja mihin ei.
    Myllykangas sanoo, että "uskomuslääkinnällä rahastavat käyttävät hyväkseen ihmisten hätää. Jokaisella on yksilönvapauteen perustuen valta tehdä typeryyksiä".
    Tämän lausahduksen voi oivallisesti kääntää koko koululääketiedettä vastaan. Nimenomaan juuri lääketeollisuus, apteekit ja monopoliasemassa olevat lääkärit rahastavat ja hyötyvät ihmisten hädästä.
    Lääkäreillä on oikeus hoidattaa itseään miten haluavat, mutta heillä ei ole mitään asiaa neuvomaan muita kun selvästikään eivät hallitse kuin murto-osaa toimivien parantamismenetelmien kirjosta.
    Lääkäreillä näyttää olevan oikeus ehdottaa typeryyksiä tai vaatia asiakasta nielemään kokonaisvaltaisesti katsoen silkkaa myrkkyä – joutumatta siitä mitenkään vastuuseen.

Lars Österman
Emäsalo




Kasvinjalostajat eivät ole
luomun vihollisia

Vihreän Langan juttu Pohjois-Savon Omenaprojektista ja kasvinjalostuksen tilanteesta (VL 26.3.) antoi hieman väärän kuvan luomun ja kasvinjalostuksen välisistä suhteista. Olen pahoillani, jos haastattelussa annoin siihen aihetta.
    Luomun ja geenimuunteluun tukeutuvan jalostusbisneksen välillä on ehkä jyrkkä vastakkainajattelu paikallaan, mutta ei toki esimerkiksi valtion kasvinjalostuslaitosten Borealin tai Piikkiön tutkimusaseman suuntaan, jotka eivät ainakaan vielä sovella geenimuuntelua jalostuksessaan.
    Toivottavaa olisi, että luomuviljelyn kasvaessa myös luomun tarpeet ja ideat kasvinjalostuksesta tulisisvat laitosten jalostusohjelmiin kasvavalla painolla. Näissä laitoksissa on tehty tehosuuntautuneisuudesta huolimatta paljon hyvää työtä ja niissä elää se asiantuntemus ja tietotaito, jota luomukasvinjalostuskin tarvitsee. Luomuväki ja olemassaolevat kasvinjalostuslaitokset ovatkin pikemminkin liittolaisiä kuin vihollisia.

Hannu Hyvönen
Pohjois-Savon Omena
projektivastaava



ETUSIVULLE