Hallitusansiot johtivat vaalivoittoon / Vihreä Lanka 26.3.1999

Hallitusansiot johtivat vaalivoittoon
Jyri Tyynelä

VIHREIDEN KANNATUS nousi vuoden 1995 eduskuntavaalien 6,5 prosentista nyt saavutettuun 7,3 prosenttiin. Reilut 13 000 lisä-ääntä tulivat tilanteessa, jossa äänestysprosentti laski viime vaaleista lähes neljällä prosenttiyksiköllä 68,3:een.
    Nukkuvien puolueeseen jäi tälläkin kertaa ylisuuri edustus vihreiden kannattajia. Yleisesti ottaen vaalivoitto tuli ennakoidulla tavalla. Helsingin, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen lisäpaikkoja tiedettiin odottaa. Tuija Maaret Pykäläisen putoaminen Kymen vaalipiirissä oli menetys, vaikka gallupit antoivat siitäkin viitteitä.
    "Gallupit voittivat nämä vaalit ja pystyivät ennustamaan vaalituloksen aika tarkkaan. Yllätyksettömyys on siinä suhteessa huono asia, että silloin ei tule momentumia muuttaa politiikan suuntaan. On olemassa riski, että jatketaan ikään kuin mitään ei tarvitsisi tehdä", tuore kansanedustaja Osmo Soininvaara sanoo.

Haaviston ulosjäänti
harmittaa vihreitä

Helsingissä vihreät tavoittelivat viittä paikkaa, joista neljä toteutui. Kukaan ei osannut varautua mahdollisuuteen, että ympäristöministeri Pekka Haavistoa ei valittaisi eduskuntaan. Puolueessa onkin spekuloitu sillä, olisiko Haavisto mennyt läpi Uudeltamaalta, jossa oli ehdolla Helsinkiä vähemmän valtakunnallisen tason poliitikkoja.
    "On ikävää olla jälkiviisas, mutta luulen, että niin olisi käynyt. Huomasin oman vaalikampanjani aikana, että Haaviston upeat aikaansaannokset ympäristöministerinä ovat tuoneet hänelle suosiota Uudellamaalla, erityisesti rannikkokunnissa. Syyhän on selvä: Itämeren suojelu", Vihreän liiton tiedottaja, Uudellamaalla ehdokkaana ollut Päivi Rosqvist toteaa.
    Vaalivoiton tärkein selittäjä on vihreän politiikan uskottavuuden lisääntyminen, mikä on suurelta osin Haaviston taitavan hallitustyöskentelyn ansiota, Vihreän liiton puheenjohtaja Satu Hassi arvioi.
    "Tässä mielessä oli tavallaan epäreilua, että Pekka ei saanut eduskuntapaikkaa. Uskon, että aika moni äänestäjä piti häntä varmana läpimenijänä ja äänesti epävarmempia ehdokkaita", Hassi sanoo.

Vaaliliitot eivät
hyödyttäneet ketään

Vaalit jäävät historian kirjoihin ensimmäisinä eduskuntavaaleina, joissa vihreät kokeilivat vaaliliittoja. Niitä solmittiin Keski-Suomessa, Kuopiossa, Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa.
    "Kaikki vaaliliitot epäonnistuivat. Vihreiden kannattajat suhtautuivat niihin epäluuloisesti, koska he ovat aatteellisia ja tavallisia tarkempia äänestäjiä. Vaaliliittojen tie on nyt kuljettu loppuun", Vihreän liiton puoluesihteeri Ari Heikkinen uskoo.
    Vihreiden äänistä eivät muut puolueet päässeet hyötymään muualla kuin Satakunnassa, jossa vasemmistoliitto olisi tosin omilla äänilläänkin yltänyt kahteen paikkaansa.

Kannatus valui
kohti etelää

"Vihreiden muuttuminen yleispuolueeksi ei näissä vaaleissa toteutunut. Me olemme nyt entistä enemmän kaupunkilaisten, naisten ja koulutettujen puolue", Soininvaara valittelee. Kannatuksen nousu keskittyi vihreiden ydinalueille Etelä-Suomeen.
    Vaalipiireissä, joista ei ennestään ollut kansanedustajia, kannatus laski Satakuntaa, Hämettä ja Mikkeliä lukuunottamatta.
    "Nuoret, koulutetut ja perheelliset ihmiset, jotka ovat meidän peruskannattajakuntaa, ovat muuttaneet kasvukeskuksiin. Se näkyi kannatuksen vähenemisenä muuttotappioalueilla. Lisäksi voi olla, että viime vaaleissa saimme keskustalta protestiääniä, jotka nyt palasivat takaisin", Hassi analysoi.

Kannatuspohja
laajemmaksi

Tulevissa vaaleissa vihreiden kannatuspohjan alueellinen laajentaminen on yksi päähaasteista. Heikkisen resepti on kunnallispolitiikan kautta voimistaa puolueen asemia myös maakuntien pienissä kaupungeissa.
    "Tämä kehitys johtaa siihen, että vihreiden eduskuntaryhmän teoreettinen koko alkaa olla 15. Minusta tavoitteellinen katto pitäisi asettaa 50–70 edustajaan", kansanedustaja Erkki Pulliainen kritisoi.

Ojansuu korostaa
perusarvoja

Vihreä eduskuntaryhmä saa kolme uutta jäsentä. Heistä poliittisesti kokenein on 35-vuotias luokanopettaja ja kolmen lapsen äiti Kirsi Ojansuu Hämeenlinnasta. Ojansuu on vaikuttanut vihreissä kymmenisen vuotta. Liiton valtuuskunnan ja hallituksen jäsenyyksien jälkeen hän on ollut puolueen varapuheenjohtaja vuodesta 1997 lähtien. Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa hän istuu jo toista kautta.
    "Vaaleista jäi hyvä tuntuma siitä, että yhteistyöllä ja toisia kannustaen menestytään. Minun ja Pekka Saurin yhteiskampanjointi toimi hyvin ja loi kiinnostavuutta vihreitä kohtaan Etelä-Hämeessä", Ojansuu kertoo.
    Ojansuun politiikka lähtee vihreistä perusarvoista: ympäristöstä ja oikeudenmukaisuudesta. Konkreettisista tavoitteista alkavalle kaudelle hän nimeää hakevoiman edistämisen, palveluiden arvonlisäveron laskemisen ja perustulon.

Forsius tähtää pitkälle
Arkadianmäelle päässeistä vihreistä tuntemattomin on 26-vuotias vihtiläinen luokanopettaja Meri Kukka Forsius. Hän on Vihdin vihreiden puheenjohtaja ja kunnanvaltuuston jäsen. Eduskunnassa hän aikoo keskittyä kuntien peruspalvelujen turvaamiseen, työllisyyteen ja energiapolitiikkaan.
    "Ehdokkuuteni ei ollut mikään kokeilu, vaan politiikka kiinnostaa minua aidosti. Haluan tehdä töitä ja edetä politiikassa. Tietysti läpipääsyni oli iso yllätys", Forsius myöntää.

Sinnemäki edustaa
uutta ikäpolvea

Kolmas vihreiden uusi kasvo on Ultra Bra -yhtyeen sanoittaja Anni Sinnemäki Helsingistä. Sinnemäki on 25-vuotias yhden lapsen äiti ja gradua vaille valmis venäläisen filologian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt myös projektisihteerinä ympäristöministeriössä.
    Helsingin vihreiden toimintaan Sinnemäki houkuteltiin vuosi sitten. Kestävä energiapolitiikka, joukkoliikenne ja luomutuotanto ovat asioita, joita hän haluaa eduskunnassa edistää unohtamatta yhteyksiä kansalaisjärjestöihin. "Eri ikäpolven ihmisillä on erilainen kokemusmaailma. Luulen, että minun on helppo tajuta, miten poliittiset päätökset vaikuttavat oman-ikäisteni ja samassa tilanteessa elävien ihmisten arkeen", Sinnemäki sanoo. o



ETUSIVULLE