Viikon visiitti
Antti Vahtera

Kun kone tuli hulluksi

TIETOKONEEN HANKKIMISEKSI kotiin minun oli ylitettävä monta kynnystä. Aluksi olin vannonut: ei koskaan. En yksinkertaisesti pidä ylen korkeatasoista teknologiasta. Mieluummin hakkasin juttujani vanhalla Adlerillani.
    Toimituksessa jouduin kuitenkin viimeisinä työvuosinani hyväksymään sen, että tietokone ilmestyi pöydälleni. Alun perin olin kieltäytynyt siitä. Oli hieman kiusallista, että ulkomaantoimituksen sihteeri joutui kirjoittamaan juttuni uudelleen. Kollegani alinomaa vakuuttelivat, miten kätevä laite tietokone oli. Ja kieltämättä se osoittautuikin käteväksi.

Sitten siirryin eläkkeelle. Ja otin esiin vanhan Adlerini. Kirjoitin siihen aikaan kirjaani Hyvinvoinnin harhakuvat.
    Pian kuitenkin oma hyvinvointini alkoi rakoilla. Hikoilin ja kiroilin, kun Adler löi virheitä, oli hidas ja kömpelö. Niin ollen jouduin toistamiseen luopumaan periaatteestani.
    Mikään tietokonefani minusta ei kuitenkaan tullut. Säilytin siihen tietyn kriittisen etäisyyden, sanoakseni asian hienosti. Mutta siihen kyllä kone itsekin myötävaikutti.

Ensimmäistä tekstiäni – taisi olla juuri sitä kirjaa – kirjoittaessani kone synnytti näyttöpäätteelle noin puolentoista liuskan pituisen jakson, jossa marginaali oli suora myös oikealla, kuten kirjassa. No mitäpä tuosta, ajattelin. Mutta annas olla kun tulostin tekstin. Juuri tuossa jaksossa jokaisen sanan jälkeen oli korttipelitunnus: hertta pata risti ruutu, hertta pata...
    Tietokoneliikkeestä sanottiin, että joku väärä koodi on eksynyt joukkoon. Sainpahan ensimmäisen kosketuksen systeemin haavoittuvuudesta.

Mutta sitten sattui pikkukissamme hyppäämään yli näppäimistön, kun itse olin kesken kirjoitustyön piipahtanut toisessa huoneessa. Se oli ilmeisesti painanut paria "ylimääräistä" nappulaa. Seurauksena oli oikea hulluuskohtaus. Tietokone ei millään ilveellä suostunut antamaan sitä valikkoa, josta kirjoittaminen lähtee liikkeelle. Sen sijaan näyttöpääte jakautui kahteen suorakaiteeseen, jotka sisälsivät täysin käsittämättömiä käskyjä.
    Arvoitusta ei pystynyt ratkaisemaan edes sukulaismies, tietokoneasiantuntija. Jouduin lopulta raahaamaan koneen liikkeeseen, jossa asia nopeasti korjaantui. Sittemmin kone on palvellut minua suurin piirtein moitteettomasti. Vahinkopainallusten seuraukset joskus ärsyttävät, mutta olen oppinut korjaamaan ne.

Henkilökohtaisena ongelmana ilmiö on suhteellisen harmiton. Arveluttavaksi se muuttuu silloin, kun tietokoneella ohjataan suurempia kokonaisuuksia. Useammin kuin kerran on sattunut, että pankki joutuu keskeyttämään toimintansa tietokonejärjestelmän pettäessä. Myös tietokonevirukset aiheuttavat ongelmia.
    Lähenevä vuosituhannen vaihde synnyttää kauhunväristyksiä. Pelätään, ettei tietokone osaa siirtyä vuodesta 1999 vuoteen 2000, sillä systeemi on useimmiten ohjelmoitu huomioimaan vain vuoden kaksi viimeistä lukua. Seuraukset vikatulkinnasta voivat olla hyvinkin epämiellyttäviä.
    Tässä ei tosin kysymys ole niinkään systeemin hulluuskohtauksesta kuin sen joustamattomuudesta. Mikään vanhanaikainen terve järki tai "normaali" asiantuntemus ei auta. Vain huippuasiantuntemus auttaa, jos sekään. o

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien entinen ympäristötoimittaja.



ETUSIVULLE