Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 12.3.1999

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Kritiikki ampuu yli

Yhden hullun vuoksi ei pidä rangaista kaikkia.

Toimitussihteeri Jyrki Räikkä heitti Vihreä tanka -palstalla (VL 26.2.), että "Albertinkadun ampumaradan tragedia järkytti ja yllätti, vaikka riskit ovat olleet sekä radan omistajien että viranomaisten tiedossa". Muistaen kuinka Pekka Haavisto kiirehti heti murhien jälkeen keräämään limbopisteet kotiin vaatimalla kaikkien käsiaseiden (pistoolit, revolverit) kieltämistä, on tapauksesta ilmeisesti kehittymässä satu, joka on syytä ampua alas alkuunsa.
    Miten niin riskit olivat tiedossa? Käyn usein ampumassa Albertinkadun radalla, eikä mieleeni ole koskaan tullut mahdollisuutta, että vieressä oleva alkaisi ampua kohti. Yhtä hyvin joku voi tulla hulluksi shakkikerhossa, ei tuollaisia riskejä peläten voi arkielämäänsä elää. Ei jokaisen mielenvikaisen otsalla lue "hullu ja vaarallinen", aivan kuin ei jokaisen vihreän kansanedustajaehdokkaan otsalla lue "kiellän kaiken mistä en itse pidä".
    Suomessa tehdään paljon henkirikoksia, pahimmillaan 160 per vuosi, väkimäärään nähden noin kolme kertaa enemmän kuin on Euroopan unionin keskiarvo. Ampumalla niistä tehdään noin joka viides, niistä yli puolet laittomilla aseilla. Laillisista aseista käytössä ovat useimmiten metsästysaseet, kiväärit ja haulikot. Laillisilla käsiaseilla tehdään siis useimpina vuosina yhden käden sormilla laskettava määrä ruumiita 160:sta (viime vuonna "vain" noin 130:sta).
    Tappajista 70 prosenttia tappaa puukolla tai muulla veitsellä. Vielä suurempi joukko on ympäripäissään, eikä suinkaan ensimmäistä päivää, usein ei edes ensimmäistä kuukautta. Kaikkein keskeisin tekijä suomalaisessa henkirikoksessa onkin viina. Jos ruumiiden tehtailuun halutaan puuttua, on puututtava alkoholisoitumisprosessiin. Onko vihreiden vaatimuslistalla siis kieltolaki?
    On mielenkiintoista, ettei samoihin aikoihin Albertinkadun murhien kanssa valmistunut tutkijalautakunnan raportti taannoisesta Jyväskylän junaturmasta, jossa kuoli 10 ihmistä, kiinnostanut ainuttakaan ministeriä. Raportista sentään ilmeni onnettomuuden perimmäiseksi syyksi, että VR ajattaa kuljettajia ilman kunnollisia lepotaukoja työvuorojen välissä. Jyväskylän tapauksessa kuljettajat olivat valvoneet yli yön, ja rättiväsyneitä. VR:n teko oli tietoinen ja harkittu ja siinä otetaan hirveä riski, joka Jyväskylässä realisoitui.
    Jos noudatettaisiin johdonmukaisesti KKO:n ennakkopäätöksiä, niin työvuoroista vastuussa olevat, viime kädessä mahdollisesti VR-yhtiön ylin johto, asetettaisiin syytteeseen kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta. Yksikään ministeri ei lotkauttanut asialle korvaansakaan.
    Albertinkadun ympärillä jeesustelijoita riitti. Minulta menee täysin yli ymmärryksen, että yhden tärähtäneen tekemän rikoksen vuoksi vaaditaan harrastus pois 100 000 tunnolliselta urheiluampujalta.
    Natsit harrastivat laajasti tällaisia kollektiivirangaistuksia, samoin jenkit ynnä muut Vietnamiin hyökättyään. Länsimaisen oikeusjärjestelmän kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Haaviston käsiaseiden kieltovaatimus kumpuaa samanlaisesta asenteesta kuin EVR:n liharekanpolttajien iskut: "Minä en syö lihaa, joten et saa syödä sinäkään".

Mikko Niskasaari
toimittaja
Helsinki



Sukupolvi ja sukupuoli
Olen tottunut siihen, että keskimäärin joka toiseen tekstiini pujahtaa toimitusvaiheessa jokin sisältöä muuttava virhe, enkä jaksa niihin aina puuttua. Vaalijulisteessa tällaiset virheet ovat kuitenkin erityisen harmillisia, koska niitä ei voi oikaista.
    Haluankin tässä yhteydessä tuoda tiedoksi, että Helsingin vihreiden vaalijulisteessa kohdallani oli tarkoitus olla teksti: perusturva, sukupuolirauha, sukupolvivastuu, mielenterveys, elämänlaatu.
    Sukupolvivastuun muuttuminen sukupuolivastuuksi kertonee hahmooni liittyvästä voimakkaasta naisasialatauksesta, mutta koen sukupolvivastuun tätäkin laajemmaksi pyrkimykseksi, joka sisältää myös sukupuolten välisen vastuunjaon.
    Onneksi voin allekirjoittaa myös tekstin muuttuneen sisällön, mutta haluan vielä korostaa, että sukupolvivastuussa tiivistyy vihreän ajattelun keskeinen sisältö: elämän jatkumo lapsuudesta vanhuuteen ja siihen liittyvä niin sosiaalipoliittinen kuin ympäristöpoliittinenkin vastuu.

Sari Näre
VTT, tutkija, kaupunginvaltuutettu
kansanedustajaehdokas



ETUSIVULLE