Kolumni
Eija-Riitta Korhola

Myönnytyksiä
Hyväosaiset jakavat lohtua raskautettujen arkeen.

ILTAPÄIVÄLEHDESSÄ isopovinen kaunotar lausui myönnytyksen todellisuudelle: seksikkyys ei ole rintojen koosta kiinni. Melkein tunsin kuinka koko luomakunta huoahti; nyt se sieltä viimein tuli, korkeimmalta taholta. Nyt saavat kaivatun lohdutuksen ne, joiden rinnat eivät uhmaa vastaantulijaa. Mitä siitä, vaikka kaksi aukeamaa kuvineen rakennettiin toisarvoisiksi todettujen tissien ympärille, kunhan vain asia tuli sanottua niin kuin se on.
    Muitakin vastaavia myönnytyksiä on viime aikoina tehty. Missi sanomassa, että vain sisäinen kauneus on tärkeää. Optiomiljonääri sanomassa, ettei raha ratkaise. Valkoihoinen sanomassa, ettei värillä ole väliä. Onnistuneesti laihduttanut hehkuttamassa, ettei onni ole kiloista kiinni. Ja niin edelleen. Arvostusten rajoja saavat venytellä ne, jotka tekevät sen hyväosaisuudestaan käsin. Toisesta suunnasta puhuvia pidettäisiin röyhkeinä tai katkeroituneina.

Jos et usko, tee ajatusleikki. Laita tilalle harmaahiiri, velkainen, somali, läski, niin huomaat kuinka harvoissa käsissä yhteisön arvonmuodostus lopulta on. Yhtä ilmeistä on se, etteivät arvot tunnu lausutuista myönnytyksistä huolimatta muuttuvan piiruakaan. Merkillisellä tavalla ääneenlausuttu vain vahvistaa niitä asenteita, joita vastaan se on asettuvinaan. Näennäinen kriittisyys kovia arvoja kohtaan luo illuusion pehmeistä arvoista: kaikki on hyvin. Arvostelukyky ja omatunto saavat kääntää kylkeään ja jatkaa syvää unta.
    Keskiajalla vietettiin väärän kuninkaan päivää. Tuollaisina päivinä käännettiin kaikki nurin, ja joku onnekas sai viettää hetken kuninkaana omia lakejaan säädellen. Kun nyt hallitsijat ovat mitättömyyksiä median valtiomahtiin verrattuna, voisivat väärän median päivät olla hekumallinen juttu. Ne päivät pitäisikin valmistella huolellisesti. Kaikki otsikot uusiksi, paljastamaan yhteisön piilotetut, sairaat arvot!

Näinä viikkoina sana-avaruus tiukkuu jalomielisyyttä ja hyvää tahtoa. Jospa sanomisilla vain voitaisiinkin muuttaa maailma, miten jäntevä ja upea todellisuus juuri nyt olisikaan. Miten hieno heikomman ja huono-osaisen tulevaisuus.
    Ehdotanko siis vaikenemista? En. Sanoja käytetään väärin, silti parempaakaan ei ole. Mutta tarkkana täytyy olla, opetti Georges Bernanos:
    "Muuan ihmisen käsittämättömimpiä onnettomuuksia on se, että hänen täytyy uskoa kallisarvoisin omaisuutensa johonkin niin horjuvaan ja valitettavan taipuisaan kuin sanaan. On hankalaa tarkistaa joka kerta tämä välikappale, sovittaa se omaan lukkoonsa. Otetaan kernaimmin ensimmäinen mahdollinen, väännetään hiukan ja jos lukko antaa myöten, ei vaadita enempää. Ihailen vallankumouksellisia, jotka näkevät niin paljon vaivaa räjäyttämällä dynamiitilla muureja, kun voisivat vain anastamalla oikeinajattelevien avainnipun astua rauhallisesti sisään ketään herättämättä." o



ETUSIVULLE