Hullut päivät
Vesa Sisättö

Iso pyörä pyörii
Autoilu Amerikassa avartaa.

ISÄNI, joka matkailee paljon, on kymmenen viime vuoden aikana pyydellyt minua mukaansa Amerikan-matkalle. Olen säännöllisesti sanonut kiitos ei, mutta viime jouluna, todennäköisesti konjakin pehmentämänä, sanoin kyllä.
    Automatkalla Los Angelesiin kuvankaunista California 1:tä pitkin en istunut ratin takana – liikenneturvallisuussyistä en ole koskaan ajanut edes Kehä III:n sisäpuolella – mutta kartanlukijan taidot kehittyivät.

Olin yllättynyt kun huomasin, että vastoin vankkaa uskoani jenkit eivät enää huristele amerikanraudoilla. Niitä näkyi hädin tuskin enemmän kuin Suomessa.
    Autot kyllä näyttivät hieman keskimääräistä isommilta kuin kotimaassa, mutta se saattoi johtua pienimpien japanilaisten koppiaisten puuttumisesta.
    Matkan aikana vakuutuin siitä, että Yhdysvallat on Pohjois-Amerikan Espoo: minnekään ei pääse ilman autoa. Koko kaupunkirakenne Kaliforniassa on sellainen, että autoa tarvitaan joka välissä, matkalla töihin, kauppaan ja vapaa-aikaan. 50–100 kilometrin ajomatkat ovat vielä pieniä. Mittakaavat hämäävät: kaupunkien kartoissa ei ole lainkaan mainittu tavallisen kokoisia katuja, ainoastaan suunnilleen Mannerheimintien kokoiset väylät.

Yhtäkkiä tajusin, etten ollut kävellyt kahteen päivään mitään yli sadan metrin matkaa. Julkinen liikenne on hidasta ja liian pienimuotoista palvellakseen turvallisesti.
    Jos kulkisin julkisilla, voisin käydä töissä vain joka toinen päivä", sanoi San Franciscon seudulla asuva perhetuttu.
    Ainoa julkinen liikenneväline – lentokonetta lukuunottamatta – jolla Kaliforniassa kuljin, oli hienosti entisöity San Franciscon cable car, jotensakin pystysuoria mäkiä ylös-alas sahaava raitiovaunu. Nopeaksi sitä ei voinut kehua.
    Kanssa-autoilijoita haulikoilla listivät moottoritiemaanikot loistivat poissaolollaan. Sen sijaan jenkit tuntuivat käyttäytyvän liikenteessä hillitysti. Kaistoilla annettiin tietä ja autojen turvavälit olivat kaksinkertaiset – lukuun ottamatta ruuhka-aikoja.

Tiet olivat myös hyvin merkittyjä, kadunnimikyltit isoja. Ensin piti kyllä tunkeutua lyhennekielen läpi: varsin kiinalainen juttu olivat siellä täällä näkyvät xing-kyltit. Lopulta tajusin että kyseessä oli risteys, crossing. Sana oli muodostettu näppärästi ing-päätteestä ja x:stä (cross).
    Drive-in -pankkiautomaatti oli hätkähdyttävä, ja drive-in- espressobaari tyrmistyttävä. Hotellin parkkipaikalla oli erityinen hienosti aidattu paikka kuukauden parhaalle työntekijälle.

Amerikkaa on ikänsä aikana nähnyt niin paljon televisiosta, että olo siellä tuntui välillä lievän epätodellisesta. Eihän kukaan oikeasti voi ajella autolla ruuhkassa Hollywoodissa tai Beverly Hillsissä ja pohdiskella kiivaasti, mistä risteyksestä pitää kääntyä.
    Kuuluisa Sunset Boulevardkin näytti nuhjuiselta matalarakennuksiselta kauppakadulta. Ostimme sen varrella olevasta hienosta ruokakaupasta hammastahnaa. Nyt minulla on kotona tuubillinen Colgatea Hollywoodista. o

Kirjoittaja on espoolainen vaativien fantasiakirjallisuuspalveluiden tuottaja ja autoiluasiantuntija.



ETUSIVULLE