Viikon visiitti
Anna Alastalo

Turhaa hommaa
MIKÄ ON osoite, kun koulu on loppu, eikä tulevaisuudesta tietoakaan?

Alle 25-vuotias, ammattikouluttamaton nuori ohjataan nuorten työnvälitykseen. Tällainen ansiolista löytyy yleensä koulunsa lopettaneelta – päästötodistuksella tai ilman, joka ei vielä tiedä millaisen elämän hän haluaa.
   Työvoimatoimiston kautta työmarkkinoille hakeutuvan nuoren tie voi olla kivinen. Hän saattaa pian huomata olevansa keskellä velvotteita ja vaatimuksia, joiden seasta pitäisi löytää itsensä lisäksi myös ammatti.
   Moni nuori kokee työvoimatoimistossa asioimisen turhana. Jos pöydän takana istuu lakiviidakon taakse kätkeytyvä virkailija, joka näkee asiakkaansa lähinnä rasitteena työttömyystilastossa, nuoren on vaikeaa saada kunnollista apua tilanteeseensa.
   Työvoimatoimiston korviin ei kuitenkaan ole kantautunut negatiivista palautetta. Ehkäpä tarvitaan palautelaatikko.
   Työttömän nuoren vuotta tahdittavat kevään ja syksyn yhteishaut. Varsinaisessa haussa on pyrittävä kolmeen oppilaitokseen. Mikäli ei onnista, pyrkijän pitää hakea ylijäämäpaikkoja, jotka eivät ole syystä tai toisesta menneet kaupaksi. Kukaan ei tietenkään pakota osallistumaan hakuihin, jos haluaa luopua työttömyyskorvauksestaan.

Nuoret ovat siis aika ahtaalla. Jos todistuksen keskiarvo ei riitä mieluisan opiskelupaikan saamiseen, omat opiskelutoiveet voi unohtaa. Opiskeluhakemusten täyttäminen on turhauttavaa puuhaa, jos tarkoituksena on välttää valituksi tuleminen. Työharjoittelupaikkoja on tarjolla, mutta nekään eivät oikeuta kieltäytymään opiskelusta.
   Pahimmassa tapauksessa työttömästä opiskelijaksi muuttuva menettää toimeentulonsa. Alle 20-vuotias, omassa asunnossa asuva opiskelija ei saa opintotukea tai edes täysimääräistä asumislisää, jos vanhempien tulot ylittävät Kelan tulorajat. Poikkeuksena ovat korkeakouluopiskelijat, joita eivät ole läheskään kaikki yhteishaussa pyrkineet.
   Peruskouluputken jälkeen näyttää siis jatkuvan samanlainen holhous kuin ennenkin. Tosin rehtorin kanslian sijasta joudutaan työvoimalautakunnan eteen. Periaate on, että joutenolosta ei makseta.
   Kuinka moni työtön nauttii päivittäisten rutiinien ja ihmiskontaktien puuttumisesta? Nuortenkaan mielenterveys ei kestä kuukausia jatkuvaa toimettomuutta, mutta opiskeluun pakottaminen ei välttämättä ole oikea ratkaisu.
   Yhteiskunnan tuella elätetään sekä työttömät että opiskelijat. Kenelle on hyötyä työntekijöistä, jotka eivät ole motivoituneita työhönsä? o