Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
"Luomu rahastaa"
Maataloustulon tutkijoita vaivaa visioiden puute.
VIIME VIIKOLLA julkistetun tutkimuksen mukaan Euroopan unionin maataloustukijärjestelmä on viemässä Suomen maatiloilta rahat ja hengen. Helsingin yliopiston tutkijoiden keskeinen viesti on, että nyt vain näperrellään sen verran, että saadaan tukia.
   Tutkimus ei erikseen pohdi unionin ympäristötuen merkitystä maataloudelle, vaikka sekin on miljardiluokkaa vuodessa. Taloustieteen laitoksen tutkija Matti Ryhänen ja professori Matti Ylätalo olivat kuitenkin lehdistötilaisuudessa sitä mieltä, että ympäristötuet ovat kaiken pipertämisen äiti. Ylätaloa huoletti hehtaarisatojen laskeminen ja Ryhänen piti luomutuotannon saamaa eritystukea ensisijaisesti keinona, jolla voi helposti rahastaa muutaman vuoden ajan.

Tutkijat haikailevat edelleen, että maataloustuloa voisi pönkittää maksamalla tuotteille hintatukea. Tämä vanha lääke ei toimi Euroopan unionin ja Maailman kauppajärjestön raamittamassa maailmassa kuin harvinaisissa erikoistapauksissa. Sen varaan ei voi tulevaisuutta rakentaa.
   Maaseudun tilanne on vakava ja siksi olisikin syytä pohtia, mitkä keinot todella ovat mahdollisia ja kestäviä. Tuntuu oudolta, että tässä tilanteessa kenelläkään on varaa yliolkaisesti tuomita luomutuotanto vain lyhytnäköiseksi rahastamiseksi.
   Tutkijoiden asenne lyö korville niitä, jotka ovat ottaneet luomutuotannon vakavasti. On tuskin mahdollista, että tiloillaan suuria muutoksia tehneet, tuotteistamiseen ja markkinointiin panostaneet yrittäjät ovat fuskareita.

Tutkijat arvostelevat sitä, että maatilojen tulo on yhä riippuvaisempaa poliittisesta päätöksenteosta. Eikö hintatuki olisi tässä mielessä aivan samanlainen kainalosauva?
   Taloustieteilijät voivat varmasti pitää hyvänä tavoitteena sitä, että tuotteiden hinnat muodostuvat vapaasti markkinoilla ja että erikoistuotteista saa paremman hinnan kuin bulkista. Luomussa korkeampi hinta kompensoi sitä, että on nähty enemmän vaivaa tuotannossa tai saatu pienempiä satoja. Kuluttaja tietenkin määrittelee sen, mitä on valmis luomusta maksamaan.
   Saksassa on nähty merkkejä siitä, että luomutuotteiden hinta on laskemaan päin. Tämä puolestaan heijastelee sitä, että tuotannon mittakaava on kasvanut ja menetelmät tehostuneet. Hinnan lasku taas tekee tuotteet houkuttelevammiksi yhä useammille kuluttajille. Näin mekanismin pitääkin toimia.

Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää vain sitä, mitä maatilojen tuloille on tapahtunut unioniin liittymisen jälkeen. Jos asiaa tarkasteltaisiin koko kansantalouden näkökulmasta, niin ympäristötukienkin taloudellinen merkitys tulisi eri valoon. Maatalouden vesistökuormituksella kun on silläkin hintansa. Vuoropuhelua vaikeuttaa se, että luonnontieteen ja taloustieteen mittarit eivät taaskaan kohtaa.
   Maatalouden ympäristötukien vaikutusta seurataan jatkuvasti Suomen ympäristökeskuksessa. Syksyllä ja talvella kerättyjen tietojen alustavan analyysin mukaan muutokset ympäristökuormituksessa ovat olleet hyvin merkittäviä. o