Lohikiista käy kirjavaksi / Vihreä Lanka 26.2.1998

Lohikiista käy kirjavaksi
Sarianna Toivonen
SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN mukaan vuonna 1995 kalankasvatuksen osuus vesien valtakunnallisesta fosforikuormasta oli 3,1 ja typpikuormasta 1,9 prosenttia. Kuorma saa kuitenkin toisen mittakaavan, kun sitä tarkastellaan kasvatuslaitosten sijainnin perusteella.
   70 prosenttia kalankasvattamoista on Saaristomeren ja Ahvenanmaan alueella. Siellä kalankasvatuksen osuus typpipäästöistä oli 10 prosenttia vuonna 1993, fosforista osuus oli 20 prosenttia.
    Jos puhutaan Itämerestä, sitä ei kalankasvatukseen puuttumalla pelasteta, eikä edes Suomenlahtea, sanoo ylitarkastaja Erkki Kaukoranta Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta. Entäpä Saaristomeri? "Ei kokonaan sekään. No, Kustavin salmiko sitten? Ehdottomasti pelastuu", Kaukoranta sanoo.
   Kustavin kalankasvattamoiden rivistö vastaa Kaukorannan arvion mukaan 75–80-prosenttisesti alueen kesäisestä ravinnekuormasta.
   Laukaan kalantutkimuksen ja vesiviljelyn laitoksen johtaja Unto Eskelisen mielestä kalankasvatuksen paikalliset ympäristöongelmat korostavat laitosten järkevää sijoittelua. "Kun päästöongelmat ovat paikallisia, laitosten kuormitus rankaisee ympäristöä alueella, jossa kuormitus kenties muuten olisi vähäistä. Toisaalta voimakas taustakuormitus unohdetaan usein", Eskelinen sanoo.

"Kalankasvatus on
ekologista tuotantoa"

Eskelisen mielestä kalankasvatuksen ja ympäristön sietokyvyn suhdetta pitää pohtia kokonaisuuden kannalta. "Pohjimmiltaan kyse on arvoista, ja erityisesti siitä pitääkö eläinvalkuaista ylipäätään tuottaa. Kalat ovat vaihtolämpöisiä, joten niiden elimistö ei tarvitse ravintoa lämmön tuotantoon. Kalankasvatus on tässä mielessä ekologisinta eläinvalkuaisen tuotantoa", Eskelinen jatkaa.
   Suomen luonnonsuojeluliitossa kalankasvatusta taas pidetään loogisesti järjettömämpänä kuin tehomaataloutta. "Maatalouden lannoitus sentään tähtää ravinteiden sitomiseen tuotteeseen, kun taas kirjolohen ulosteet ja osa rehusta menevät suoraan vesistöön", projektisihteeri Eija Koski sanoo.
   Kaukorannan mukaan typen ja fosforin ongelma kalankasvatuksessa on myös se, että ne ovat levien herkkua. Tutkimusten mukaan noin puolet kasvattamoiden fosforipäästöistä ovat liukoisessa muodossa, typestä vielä suurempi osa.

Voisiko viljellyn
korvata luonnonkalalla?

Luonto-Liiton mielestä kasvatettua kirjolohta pitäisi korvata luonnonkalalla. "Se edellyttää koko kalatalouden rakenteellista muutosta. Suomessa ihmisen haittoja vesivaroille ja kalakannoille on lähdetty alunperinkin korjaamaan ja korvaamaan väärin istutuksilla ja kirjolohen kasvatuksella", Henrik Kettunen Luonto-Liitosta sanoo.
   Kirjolohen osuus Suomen ammattimaisesti hankitusta ruokakalan kokonaismäärästä on kuudesosan luokkaa. Vuositasolla sitä kasvatetaan 15–20 miljoonaa kiloa 300–500 miljoonan markan arvosta. Luonnonkalaa taas nostetaan ammattimaisesti vesistä noin 100 miljoonaa kiloa.
   Suomen kalatalouden keskusliiton biologi Vesa Karttunen kuitenkin sanoo, että kirjolohta ei voida korvata luonnonkalalla, saati mereen istutetulla kalalla.
   "Ne ovat enemmänkin toisiaan korvaavia tuotteita. Luonnonkala on vesissä hajallaan, ja toisaalta kirjolohen saanti on ympärivuotista. Ongelmana on myös se, että esimerkiksi silakasta kalastajat eivät saa tarpeeksi katetta", sanoo Karttunen.

"Vaihtoehtojen
yrittämistä pitäisi tukea"

Kalatalouden kokonaisuudessa kasvatus työllistää eniten, päätoimisesti lähemmäs 2000 ihmistä, kun ammattikalastajia on 1500.
   Vihreän liiton hallituksen jäsenen Sampsa Heinosen mielestä kalantuotanto on tehokkaampaa kasvattaen kuin kalastaen.
   "Kasvatukselle pitää kehittää ympäristöystävällisiä, eettisiä ja ekologisesti kestäviä vaihtoehtoja. Se on aina pitkä prosessi, ja siihen pitäisi myös valtion tuilla kannustaa", Heinonen sanoo.
   Kalankasvatuksen tuet ovat olleet kasvussa sitten Euroopan unioniin liittymisen. Investointitukea on varattu vuosille 1995–99 yhteensä 155 miljoonaa markkaa. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö jakaa 30 miljoonaa markkaa menekinedistämiseen, ja kirjolohen osuus siitä on ollut huomattava.

Täsmärehulla ja
-ruokinnalla tuloksia

Kalankasvattajat eivät kuitenkaan pysty käyttämään tukia täysimääräisesti. Maa- ja metsätalousministeriön erikoissuunnittelija Raija Aaltosen mukaan tukia on myönnetty jotakuinkin 15 miljoonan markan verran, ja loppuja suunnitellaan ohjattavaksi muille tuotannonaloille.
   "Laitosten parantaminen on tällä hetkellä liian epävarmalla pohjalla, ja eivätkä kasvattajat saa kasaan tukien edellyttämää 55–60 prosentin omarahoitusta. Jäsenyys unionissa toi mukanaan kilpailua, ja sen myötä kalankasvattajien katteet kapenivat", sanoo Suomen Kalankasvattajaliiton toimitusjohtaja Kaisa Rossi.
   Periaatteessa kalankasvatuksen ympäristötaakkaan voidaan vaikuttaa kolmea kautta: ruokinnan, sijainnin ja jätevesien käsittelyn. Ympäristöministeriön mukaan rehun koostumuksen ja ruokintatekniikan parantaminen on nopein tapa. Rossin mukaan täsmäruokinta on myös keino kohti parempia tuloksia: rehu on kasvattajan kallein tuotantopanos.
   Ympäristöministeriön vesiensuojelun tavoiteohjelmassa kasvatuksen päästöihin yritetään puuttua myös tehostamalla lietteenpoistoa. Usealla kasvattamolla se edellyttäisi peruskorjauksia.

"Lietteenpoiston
tehostus on vaikeaa"

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Into Kekkonen sanoo, että tekniikan parantaminen ja laitosmuutokset ovat hitaita keinoja. "Laitokset ovat tyypillisesti perheyrityksiä, eikä parhaaseen tekniikkaan ole varaa. Kalat esimerkiksi ruokitaan usein käsin, paras tekniikka on käytössä vain muutamalla kymmenellä 350 laitoksesta", Kekkonen sanoo.
   Eskelinen pitää kasvatuslaitosten jätevesien käsittelyn parantamista huonotehoisena keinona. "Kalankasvattamot käyttävät vettä valtavia määriä, ja ravinnepäästöt ovat laimeita sekä hankalia erotella", Eskelinen sanoo.
   Yksi ratkaisu voisi olla kasvattamoiden vieminen ulommas merelle. "Tällöin vesivirrat hajaannuttaisivat ravinnepäästöjä syvemmille vesille ja laajemmille alueilla. Silloin tuotantomäärien pitäisi kuitenkin olla suurempia kuin nykyinen lupakäytäntö sallii", toimitusjohtaja Rossi sanoo.

"Täydellinen maa-allas
on vain pelkkää teoriaa"

Kalankasvattamoiden tuotantomääriin sidotut laitosluvat ratkaisee vesioikeus. Kekkosen mukaan ympäristökeskusten lausunnoilla on pääsääntöisesti ollut sellainen vaikutus, että aiotut tuotantomäärät on puolitettu.
   Ympäristöministeri Pekka Haavisto ehdotti jokin aika sitten, että kalankasvattamoita voitaisiin siirtää merien verkkoaltaista maa-altaisiin. Paras maa-allas olisi suljettu ja tekniikaltaan samaa vettä kierrättävä.
   Toimitusjohtaja Rossin mielestä kiertovesikasvatus on teoriana täydellinen, mutta ei toimi käytännössä nykyisellä kustannus- ja katetasolla. "Se vie paljon energiaa, ja siihen liittyy kirjolohen osalta vaikeita kalojen hyvinvointia koskevia kysymyksiä", Rossi sanoo. o


Kirjolohi ei taivu luomuksi
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Suomen kalankasvattajain liiton ja Luomu-Liiton luomukalahanke on jäissä. Kun hankkeesta saatiin lopulta innostumaan kymmenkunta kalankasvattajaa, aiottu eteneminen tyssäsi Luomu-Liiton hallituksen käsittelyyn.
   "Kalankasvatus nähtiin niin kauttaaltaan epäekologisena, että luomulohi nimettiin markkinointikikaksi. Kokonaan hanketta ei kuitenkaan ole haudattu. Ajatus siitä, että luomukasvatus voisi olla askel kokonaisen tuotannonalan ympäristövaikutusten parantamiseen päin on jäänyt kytemään", Luomu-Liiton kotieläintarkkailija Kirsi Tikkanen sanoo.
   Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Timo Mäkisen laatimissa luomukalan kasvatusohjeissa ehdotetaan maa-altaita ja haetaan muutoksia muiden muassa kalojen ruokavalioon sekä hormonikäsittelyyn. Nyt kaupasta löytyvät kirjolohet on värjätty lisäaineilla punaiseksi ja lisäksi lihan määrää on lisätty hormoneilla.
   Kirjolohen luomuhanke on jäissä myös Norjassa. Siellä ympäristöjärjestöt vastustavat etupäässä sitä, että kala vangitaan kasvatusaltaaseen. "Lajityypillinen käyttäytyminen on luomusäännöistä tärkeimpiä. Lisäksi ongelmana pidetään sitä, että kirjolohi on peto, joka tarvitsee eläinvalkuaista", Tikkanen sanoo.
   Luonto-Liiton Henrik Kettusella on visio reitistä kohti kestävää kalataloutta ja aitoa luomua. "Jos kirjolohesta halutaan luomua, ne pitää panna poikasina Itämereen ja pyytää isompina ylös. Aito luomukirjolohi kasvaa kilohaililla ja silakalla, ja poistaa siinä samalla merestä ravinteita", Kettunen sanoo.
   Kalatalouden keskusliiton biologi Vesa Karttusen mielestä kirjolohen istutuksissa olisivat ongelmana kansainväliset pyyntikiintiöt ja kalojen katoaminen. "Kalatalous lähtee kyllä siitä, että istutus on vesienhoidon tärkeimpiä elementtejä", Karttunen sanoo.
   Kettusen hahmotelma lähtee elinympäristöajattelusta.
   "Luonnonkalalle pitää tehdä paremmat olosuhteet ja valikoivaa kalastusta on rajoitettava. Tähän voi pyrkiä jokainen harrastuskalastajakin: jos nostat merestä petokalan, otat sieltä myös kymmenen kiloa särkeä", Kettunen sanoo. o


"Suomen kalakulttuuri on näivettynyt"
Kirjolohi komeilee Suomen kalanmyyntitilastojen kärjessä, koska muuta ei ole. Ammattikalastajat pyytävät esimerkiksi ahventa myyntiin 0,5 ja haukea 0,2 miljoonaa kiloa, kun vapaa-ajan kalastajat nostavat kumpaakin itse 17–19 miljoonaa kiloa vuodessa.
   Keskon valikoimapäällikkö Matti Silfverbergin mukaan luonnonkalaa ei ole erityisesti kesäisin eikä sisämaassa. "Kysyntää olisi. Kirjolohi on turvallinen ja ruodoton arvokala, mutta sen laatu ei täysin tyydytä. Kalatiskiltä tapaa myös teollisuuskirjolohta", Silfverberg sanoo.
   Kirjolohta vaivaa kaupassa kahvi-syndrooma: se on kampanja- ja sisäänvetotuote ja sitä myydään jopa miinuskatteella. Sen menestystarinalle syntyi perusta, kun pohjoisen lohijoet valjastettiin. Ruokapöydissä kirjolohi löi itsensä läpi 1980-luvulla, kun teknologia takasi sujuvan tuotannon ja ruokatrendit hakeutuivat kohti kevyempää.
   Kirjolohi kelpaa, koska se on helppo valmistaa. Lähes 70 prosenttia Anttiloissa myydystä kirjolohesta on kokonaista eli käsittelemätöntä.
   Suomen kalamiesten keskusliitto yrittää opastaa kalansyöjiä ruotokalojen käsittelyyn ja valmistamiseen. Esimerkiksi kuore, kiiski, särki, lahna ja kampela olivat vielä tsaarinajan Suomessa arvossaan.
   "Vesistä niitä saisi vaikka kuinka paljon, mutta myynnistä niitä löytyy harvakseltaan. Suomen kalakulttuuri näivettyi itsenäisyyden alkutaipaleella", konsulentti Ilkka Sailo sanoo.
   Kala-alan Keisarillinen kiiski -opaskirjan 17 000:n painos myytiin viime vuonna viikossa loppuun. Uusintapainosta muiden muassa Savoyn, Palacen ja Grand Marinan keittiömestareiden kalavinkeistä odotetaan vielä kevään aikana. o