Hullut päivät
Terhi Summa

Selkeää valitusta
ALOITIN pari vuotta sitten selkokielistämällä Kierrätyskeskuksen kylttejä ja lopetan tällä erää selkokielistämällä valituksia.

Valittaja 1: Myyntiin ei koskaan tule Arabian kahvikuppeja, koska myyjät myyvät ne tiskin alta itselleen, toisilleen, kavereilleen ja sukulaisilleen.
   Kierrätyskeskuksen työntekijöillä luullaan olevan loputon himo kaikkeen työpaikalta peräisin olevaan tavaraan. Satojen neliöjen asunnoissaan heillä on kymmenittäin sohvia, sarjoittain Arabian astiastoja, jokaisessa huoneessa vanha jääkaappi tai pari sekä komeroittain nappeja ja puolikkaita talouskoneita. Kaikki heidän tuttavansa ja sukulaisensa asuvat loistoasuntoja, joissa on loputtomiin tilaa tavaralle. Tämän vuoksi työntekijät valikoidaan pitkäaikaistyöttömistä tai muuten minipalkkaan suostuvista hörhöistä.

Valittaja 2: Tarvitsisin veitsiä ja haarukoita mökille. Niitäkään ei ole tullut pitkään aikaan. Eri pareja teillä vaan on.
   Sitä on, mitä tuodaan. Harva luopuu 360-osaisesta hopeaisesta ruokavälinesarjasta useammin kuin kerran elämässään ja silloinkin perunkirjoituksessa.

Valittaja 3: Miksi teillä ei ole tuota aniliininpunaista toppatakkia myös keltaisena ja kokoa 36?
   Yleensä kokoa 34 ja 36 olevat voivat käyttää myös kokoja 38–46, sillä puolet niistä on pesussa kutistettu kokoon 36. Toiseksi olemme pahoillamme, ettei aniliilin värisen takin ostaja ollut tajunnut ostaa keltaista ja laihduttaa itseään kokoon 36 ennen ostosta. Ihmiset ovat niin itsekkäitä...

Valittaja 4: Nämä teidän tietokoneenehan ovat ihan antiikkisia. Olisin ottanut tuon, mutta siinä on vain Solitaire 903 SW -pasianssi, ei mitään free-handejä eikä kyllä muitakaan kunnon pelejä. Surkea esitys.
   Ehdotamme, että hyppäät edellisen valittajan kanssa tämän Volvoon, ajatte Stockmannille ja tuotte sieltä pentiumin ja keltaisen toppatakin kierrätyskeskukseen. "Kiitos kun tuette ympäristötyötä lahjoituksillanne", kumartaa kierrätyskeskuksen työntekijä syvään ja miettii, että olisikohan joku sukulainen pentiumia vailla. o