Hullut päivät
Roivainen & Välimäki

Koti-iltoja
"VASTA NYT, nelikymppisenä rohkenen tunnustaa..."

"Miten se elokuva päättyi? Minä taisin nukahtaa ennen loppuratkaisua." "Kuorsasit jo ennen puoltaväliä. Meni hyvä viini hukkaan."
   "Sori vaan, en tiedä mikä mua väsyttää, flunssa kai." "Olet kaiketi kyllästynyt minun seuraani. Et jaksa edes lauantai-iltana pysyä hereillä."
   "Väärin veikattu, elokuva vain oli turhan hidas. Ja joskus viini piristää, joskus taas nukuttaa." "Ehkä meidän pitäisi keksiä vaihtelua lauantai-iltojen sohva-viinipullo-elokuvalle."
   "Täytyy harkita. Poikammekin kysyi ulos lähtiessään, että tiedämmekö kuinka surkeaa nähtävää me olemme." "Ai sen verran muistat. Se taisikin kolahtaa."

"No, hetken katselin meitä ulkopuolisin silmin. Nuoruus ja hurjuus ovat kaukana takana. Illat ovat tassuttelua villasukissa. Ennen tuli irroteltua änkyräkännit silloin tällöin, nyt tulee kohmelo jo ennen nousuhumalaa. Enää emme edes haaveile ravintolailloista, teatterista tai illallisista hyvien ystävien seurassa."
   "Kaipaat siis irrottelua? Minä kaipaan enemmän lepoa ja rauhaa. Tuntuu siltä, että arki on liiankin sosiaalista. Joka päivä on lunastettava paikkansa töissä, kotona ja kaupungilla. Kun viikon paahtaa tukka putkella päiväkodin, työpaikan, ruokakaupan, sosiaalilautakunnan, lasten muskarin, pianotunnin ja futistreenien väliä ja kärsii huonoa omaatuntoa siitä, että mihinkään ei ehdi paneutua tarpeeksi eikä vihreiden kokouksiin ole ehtinyt aikoihin ja ruokapiirin jakokin jäi väliin... niin anteeksi vaan, mutta älä helkkarissa ala vaatia että mun pitäisi vielä viikonloppuisin lähteä sun kanssa juhlimaan tai järjestää ystäville juustofondyyjuhlia!"

"Hei, otahan rauhallisesti ja avaa se puoliksi juotu viinipullo. Minähän katselin ulkopuolelta. Nautin täysin siemauksin näistä porvarillisista koti-illoista. En vaihtaisi tätä levollisuutta savuiseen ravintolaan tai paperinmakuisiin kokouksiin. Mutta eikö olisi mukava taas joskus parantaa maailmaa pikku huppelissa hyvässä seurassa?"
   "Kaikella on aikansa. Muistatko miten raahasimme lapsia seminaareihin ja juhliin, kun he olivat pieniä ja me nuoria. Sinä pelkäsit jääväsi kaikesta paitsi ja jämähtäväsi familismiin. Sillä seurauksella että minä jämähdin pitkäksi aikaa, kun herra juoksi maailmaa parantamassa pikku huppelissa hyvässä seurassa."

"On muuten hyvää viiniä tämä Doná Irene, ota lisää." "Minusta tuntuu, että odotat vain hetkeä, jolloin kutsu käy ja lähdet taas torvet soiden maailmalle."
   "Ehkä. Tai ehkä sen teet sinä. Kaikella on aikansa. Mutta vasta nyt, nelikymppisenä, rohkenen tunnustaa todeksi sen minkä eräs miesaktivisti sanoi jo viisitoista vuotta sitten. Tärkeimmät aikaansaannokseni ovat täällä kotona, nukkua tuhisevat makuuhuoneessa. Taitaa olla flunssa tulossa pienimmällekin." o