Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 12.2.1998

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
KIRKON PITÄISI ottaa kantaa turkistarhakiistoihin, kirjoittaa Nea Kontio.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäseninä ja työntekijöinä olemme odottaneet piispojen kannanottoja suomalaisten mieliä hämmentäneeseen turkistarhaselkkaukseen ja sitä seuranneeseen kansalaiskeskusteluun. Kirkko on vaiennut, vaikka Orimattilan tapahtumat ja koko turkistarhauselinkeino ovat syvästi eettinen kysymys.
   Kirkon tulisi olla maamme eettisessä keskustelussa täysin rinnoin mukana.
   Eikö kirkolla ole sanottavaa kansalaisten mieliä askarruttavaan moraaliongelmaan?
   Entä Raamatulla, johon turkistarhaajat ja heidän kannattajansa ovat vedonneet: heidän mielestään se antaa ihmisille luvan hyödyntää luontoa eläimineen rajoituksetta. Turkistarhauksen vastustajat taas syyttävät Raamattua ja kristinuskoa eläinten riiston ja luonnottoman kohtelun sallimisesta ja pyhittämisestä.
   Väärin molemmat!
   Miksei kirkko osallistu keskusteluun? Kohdistan kysymyksen myös itseeni kasvattajana. Missä paimenet ovat neuvoineen ja sauvoineen, kun maassamme ammutaan nuoria selkään?
   Orimattilan tarhaiskun yhteydessä vangittiin nuori tyttö, jota pidettiin vangittuna tutkinnallisista syistä noin kuukausi. Oliko se oikein ja kohtuullista? Kuinka joidenkin turkistarhatihutöiden poliisitutkinta voi vaatia liki kuukauden eristysellivankeutta yhdelle tytölle?
   Kannattaisiko uhrata muutama ajatus sille, mitä moinen kohtelu nuorten mielissä saa aikaan? Ovatko aineelliset arvot ja taloudellisten etujen turvaaminen saaneet oikeuslaitoksemme hukkaamaan suhteellisuudentajunsa?
   Onko vangittuna pidetyn tytön saama kohtelu oikeassa suhteessa hänen mahdollisiin rikoksiinsa tai muiden rikollisten tässä maassa saamaan kohteluun? Kasvattaako eläinaktivistien käsittely tänne oikeita terroristeja?
   Meidän on yhteiskuntana tarkasteltava tarhauselinkeinoa uudelleen ja kysyttävä itseltämme, voimmeko hyvällä omallatunnolla vaatia nuoria hyväksymään turkistarhauksen. Suurin osa tarhaeläinten nahoista päätyy ylellisyys- ja kerskakulutukseen, ei niinkään tarvekäyttöön. Käsitykseni mukaan yleinen mielipide nuorten keskuudessa on tarhausta vastaan. Uusia kettunuoria nousee jatkuvasti. Jollei heitä kuulla ja hiedän kritiikkiinsä suhtauduta vakavasti, jatkuu suoraan toimintaan turvautuminen.
   Meidän on myös mietittävä suhdettamme väkivaltaan. Käydyssä tarhakeskustelussa on ilmennyt pelottavan paljon väkivallan hyväksymistä. Ampuuko joku kohta pikkupoikia, jotka ovat omenavarkaissa hänen puussaan?
   Toivon kirkkomme antavan profeetallisen äänensä tähän keskusteluun ja seisovan keskellä kylää.

Nea Kontio, Lahti


Jääkaapit talvilepoon
Suuri on synti Suomessakin – talvella – lähes joka kodissa kallista kylmää konein kehitellä. Pyydän nyt vaikka ViSiOta järjestämään muutaman kerran ideointi- tai kehittelypiirin aiheena kylmäsäilytys kotikonstein. Kokoontumiset pitäisi olla lauantaisin tai sunnuntaisin, niin että fiksut takaa virastojenkin voisivat mukaan tuumaan tulla. Parhaiden piirustusten innoittamina voitaisiin vaikka verstas perustaa.
   Malliksi muuan ajatus: ulkoikkunan tuuletusluukun ylä- ja alaosaan porataan parin sentin reiät. Niihin pujotetaan soveliaat putket. Putkiin sijoitetaan kierrettävät säätöläpät pitkine ohjausakseleineen. Rakennetaan takaseinästään avoin, tuuletusluukun kokoinen, lämpöeristetty, ovella varustettu kaappi. Se kiinnitetään tiivistein tuuletusluukkuun huoneen toiselle puolelle.
   Kaappi varustetaan tarpeellisin hyllyin. Kaapin seinään voidaan tehdä pikkuikkuna, minkä taakse ripustetusta lämpömittarista seurataan äsken asennetun kylmäkalusteen lämpölukemia.

Mikko Kiio, Espoo