Viikon visiitti
Jyri Tyynelä

Tiikeritarun opetus
AASIAN talouskriisin opetus on poliittinen, ei taloudellinen.

Yhä paheneva Aasian talouskriisi on herättänyt kysymyksen ennusteiden luotettavuudesta. Miten on mahdollista, että koko maailmantaloutta heiluttavaa kriisiä ei osattu ennakoida?
   Ennustajista ei ainakaan ole ollut pulaa. Länsimaiden arvovaltaisimmat tutkimuslaitokset ovat jo vuosia suitsuttaneet talousihmettä. Tiikeritalouksien – alunperin Etelä-Korea, Hong Kong, Taiwan ja Singapore – ulkomaisin investoinnein tuetusta vientivetoisesta kasvusta on tehty kehityksen patenttilääke, jota on kaupattu rutiköyhässä eteläisessä Afrikassa asti.
   Viimeistään nyt tämä malli on ajautunut karille. Se on painottanut aivan liikaa makrotaloutta, kun taas lännen pyhimmät arvot – demokratia ja ihmisoikeudet – on painettu marginaaliin.
   Käytännössä näin on tuettu Aasian epädemokraattisten johtajien puheita "aasialaisista arvoista", joilla on peitelty häikäilemätöntä hyväksikäyttöä ja korruptiota.

Aasian talouskriisi voidaan nähdä alueen ensimmäisen kasvuvaiheen loppuna, kirjoittaa Bruce Koppel Pohjoismaiden Aasian-tutkimuksen instituutin lehdessä NIAS-nytt 4/97. Toisen vaiheen haasteet ovat hankalampia ja edellytykset niiden voittamiseen vaihtelevat suuresti. Varsinaisissa tiikerimaissa ne ovat hyvät, mutta Indonesian kaltaisia maita saattaa uhata hallitsematon kaaos.
   Koppel puhuu "toisesta Aasiasta", johon kuuluu neljä viidesosaa alueen ihmisistä. He elävät alhaisen koulutuksen, työntuottavuuden ja elintason noidankehässä vailla sosiaaliturvaa.
   Toinen kasvuvaihe edellyttää talouskasvun dynamiikan ulottamista tähän väestönosaan. Kasvun hedelmiä on koulutuksen, sosiaaliturvan ja taloudellisten mahdollisuuksien muodossa jaettava laajemmalle. Vain siten Aasia voi varmistaa asemansa myös tulevaisuudessa.

Aasian säästämisaste on korkea. Se kuitenkin tukee talouskasvua vain, jos säästöt ohjataan infrastruktuurin kehittämiseen sekä pitkäjänteiseen tutkimus- ja tuotekehittelyyn. Nyt niillä on tehty pikavoittoja kiinteistömarkkinoilla.
   Myös pitkäaikaisesta korruption perinteestä on päästävä eroon.
   Kokonaan oma lukunsa ovat alueen jättiläismäiset ympäristöongelmat. Niiden ratkaisemiseksi on otettu vasta ensiaskelia. Päinvastoin kuin länsimaissa, Aasiassa tuotannon energiaintensiivisyys on talouskasvun myötä vain kasvanut, mikä on yksi esimerkki investointien tehottomuudesta.
   Paine Aasian demokratian, avoimuuden ja laillisuuden lisäämiseksi on kasvanut huomattavasti talouskasvun hyydyttyä. Koppel panee toivonsa vallan hajauttamiseen ja paikalliseen demokratiaan, josta on rohkaisevia esimerkkejä eri maissa.
   Aasian talouskriisin suurin opetus onkin poliittinen, eikä taloudellinen. Avoin demokratia on globaali arvo, eikä Aasia tässä suhteessa tee poikkeusta. o