Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Tarua ja totta
Tämän viikon Vihreä Lanka keskittyy liikenteeseen, erityisesti autoiluun ja sen ympäristövaikutuksiin.
KUN AUTOTEHTAAT lanseeraavat uusia, entistä hienostuneempia versioita vähäpäästöisistä malleistaan, niihin on tapana liittää milloin mikäkin kirjainlyhenne. Esimerkiksi Hondan ZLEV viittaa sanoihin zero level emission vehicle eli nollapäästöauto.
   Mutta kuka tietää, mitä tarkoittaa EEV? Se tulee sanoista emissions elsewhere vehicle – ajoneuvo, jonka päästöt ovat muualla.
   Tämä amerikkalainen vitsi viittasi alunperin sähköautoihin, jotka ottavat energiansa sinänsä siististi töpselistä eivätkä ajettaessa päästele mitään omaan naapurustoon. Ne voivat kuitenkin käyttää energiaa, jonka tuottaminen on törkyistä touhua.

Itseasiassa vitsi on totta monen muunkin liikennevälineen kohdalla: myöskin sähköjuna on juuri niin puhdas kuin se voimalaitos, jossa se sähkö tehdään. Tällä on vaikutuksensa liikennemuotojen kilpailukykyyn ympäristöasioissa, kuten kävi ilmi Hollannin ympäristöministeriön teettämästä tukimuksesta (VL, 29.1).
   Tulokset olivat muiltakin osin mielenkiintoisia, olkoonkin että tutkimus vertaili eri liikennemuotoja vain tietyillä yhteyksillä ja energian aiheuttamien päästöjen osalta. Kuitenkin ympäristökuormitukseen vaikuttavat monet muutkin asiat, kuten liikennevälineiden valmistus, infrastruktuurin tarve tai meluhaitat.
   Esimerkit alleviivaavat sitä, kuinka tärkeää ja kuinka vaikeaa on saada ympäristökuormituksesta kuva koko liikennevälineen elinkaaren ajalta.
   Etenkin kansainvälisissä vertailuissa tilastotietojen vertailukelpoisuus ja luotettavuus joutuvat kovalle koetukselle. Siinä on kuluttaja kummissaan erilaisten väittämien todenperäisyyttä punnitessaan.

On kuitenkin muistettava, että autotekniikassa on tapahtunut todellisia muutoksia, jotka eivät ole vain päästöjen siirtämistä toiseen osoitteeseen. Monet innovaatiot ovat kaupallisen läpimurron kynnyksellä. Hyvä esimerkki on hybridiautot, jotka ovat muuttumassa kuriositeetista todelliseksi vaihtoehdoksi. Hybrideillä on kaksi voimanlähdettä, yleensä poltto- ja sähkömoottori, joiden yhteispeli tekee malleista todella energiapihejä.
   Hybridejä rasittaa toistaiseksi kallis hinta, joka puolestaan johtuu pienistä sarjoista. Massatuotantoon ei kuitenkaan ole enää pitkä matka. Pystyihän autokin aikanaan syrjäyttämään hevosen ja tietokoneiden kehitys on ollut ällistyttävää.

Kaiken pohjalla on kuitenkin liikkumisen tarve. Keskustelu juuttuu liian usein teknisten nippeleiden ja yksittäisten tielinjausten tasolle, kun oikeasti pitäisi puhua siitä, miksi niin monen on tarvetta liikkua ja miksi nimenomaan omalla autolla.
   Osasyy keskustelun kapeuteen on siinä, että liikenteen ja maankäytön suunnittelu ja tutkimus ovat olleet liian kaukana toisistaan. Ainakin Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa edellytetään nykyään, että ne nivotaan tiukemmin yhteen. o