Kolumni
Sirpa Hertell

Kannattiko solidaarisuus?
NAISILLE JÄI lakossa palelevan sijaiskärsijän rooli.

Mielipidetiedustelujen mukaan neljä viidestä kansalaisesta antoi tukensa viime viikkoiselle pääkaupunkiseudun kuljettajien lakolle. Tulikohan mielipidettä kysyttyä vain autoilevilta, miespuolisilta kansalaisilta, kun solidaarisuus mitattattiin näin runsaaksi. Rankimminhan lakko kuitenkin koetteli joukkoliikenteen päivittäisiä työ- ja koulumatkalaisia – eli naisia ja lapsia.
   Kilpailuttaminen on tullut jäädäkseen, niin on Euroopan unioni puolestamme päättänyt. Kilpailuttamisella saadulla noin sadan miljoonan markan vuosisäästöllä on ollut merkittävä vaikutus. Sillä on alennettu lipun hintoja, lisätty vuoroja ja säästetty verorahoja. Parhaiten kustannusjahdissa ovat pärjänneet yksityiset ja erityisesti ulkomaalaisomistuksessa olevat yhtiöt Linjebuss ja Swebus. Yhdessä Helsingin kaupungin liikennelaitoksen kanssa ne hallitsevat 90:ää prosenttia pääkaupunkiseudun liikennöinnistä.

Tässä lakossa kilpailuttaminen nähtiin kuitenkin yksinomaan peikkona, joka vie kuljettajilta kovalla työllä ansaitut edut ja oikeudet.
   Tosiasiassa kaikille ajotaitoisille ja -haluisille kuljettajille on ollut työtä. Pikemminkin heistä on ollut pulaa. Uusia kuskeja on koulutettu ja työntekijöitä palkattu pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.
   Kuljettajan työnantajan – eli liikennöitsijän – vaihtuminen kilpailuttamisen takia on todennäköistä 3–5 vuoden, eikä suinkaan puolen vuoden välein, kuten lakkolaiset antoivat julkisuudessa ymmärtää. Tässä tilanteessa kuljettaja olisi siis saattanut menettää sen yhden vuosilomaviikon, jota ei uutena työntekijänä ansaitse.
   Nyt saatiin sovittua, että lomaoikeus siihen talvilomaviikkonkiin säilyy. Lomarahathan ovat olleet kaiken aikaa turvassa.

Nyt sovittiin myös, että kilpailun voittaneen yhtiön on tarjottava työtä hävinneen yhtiön työntekijöille. Tässä ei kuitenkaan ole nykykäytäntöön verrattuna mitään uutta.
   Lisäksi sovittiin, että työsuhteen pituus, palkka, ja sairaslomaoikeudet säilyvät työantajan vaihtuessa. Koska kuljettajat kuuluvat kahteen eri ammattiliittoon, myös etuudet vaihtelevat hiukan.
   Ratkaisu koskee vain pääkaupunkiseudun bussi-, metro- ja raitiovaunukuskeja. Työmarkkinaosapuolet korostivat, että tarkoitus ei ole laajentaa paikallisen kiistan ratkaisua laajaksi periaatekysymykseksi. Työntekijäpuolelta on kuitenkin vakuutettu valppautta, kun riidan kohteena olevalla asialla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Laajemmalla merkityksellä tarkoitettaneen myös tulevia kilpailuttamisehtoja. Aika näyttää, mitä lakosta opitaan.
   Kuskilakolle luvassa olleen tukilakkorintaman laajuus kyllä enteilee muillekin miesvaltaisille aloille ongelmia.
   Naisvaltaisilla aloilla sen sijaan on jouduttu tyytymään kohtaloon: pankkifuusioissa tuhannet naiset jäivät työttömiksi ja kunnat tekevät mielellään määräaikaisia työsopimuksia esimerkiksi opettajilleen, jotta lomakorvausten maksamiselta vältytään.
   Miehet siis tukivat toinen toisiaan jopa ministereiden voimin. Naisille jäi pakkasessa palelevan sijaiskärsijän rooli.
   Toivottavasti naisillekin löytyy tukea, kun sitä tarvitaan. Vai onko ammattiyhdistysliike tarkoitettu vai miehisen maailman pönkittämiseen? o

Kirjoittaja on Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n hallituksen jäsen.