Pääkirjoitus
Hannes Mäntyranta
Missä mennään
-ministeriö

Valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon nimellä tunnettu farssi osoittaa, että metsäministeriössä ei eletä tätä maailmaa.
SELONTEON VALMISTELU on saanut osakseen ankaraa kritiikkiä. Alusta alkaen ihmeteltiin, miksi valmistelussa ei noudatettu Rion ympäristökokouksessa hyväksyttyjä avoimuuden periaatteita (VL, 29.5.1997). Vastaus oli, että kyseessä on hallituksen työ, eikä siinä muita tarvita – ikään kuin maan hallitus olisi joku urheiluseura.
   Tosiasiassa kyseessä oli kaksinkertainen kaappausyritys.
   Yhtäältä selonteon piti olla kansallisen metsäsuunnitelman valmistelua. Metsäsuunnitelman tekemisestä esimerkiksi ympäristöjärjestöjä ei olisi voinut syrjäyttää enää millään, ja niinpä ne aiottiin panna selonteolla valmiiseen pöytään. Toisaalta valmistelusta syrjäytettiin myös hallitus. Minkäänlaiset muista ministeriöstä tulleet muutosesitykset eivät valmistelijoille kelvanneet.

Esitys saikin hallituksen täydellisen tyrmäyksen. Itse pääministerin tiedetään jyrisseen, että ympäristöjärjestöjen syrjäyttäminen ei nykyaikana kertakaikkiaan käy. Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä sai julkisuuden varalle vain hyvin absurdin viikunanlehden: selontekoa ei kannata antaa eduskunnalle, koska sillä ei ole asiaan mitään sanottavaa.
   Tosiasiassa tilanne oli täydellisesti päinvastainen. Hemilällä ei ollut minkäänlaista poliittista varaa viedä esitystä eduskuntaan.
   Erittäin kuvaava yksityiskohta oli esityksen lause, jonka mukaan luonnonsuojelualueita ei Natura 2000 -ohjelman jälkeen lisättäisi lainkaan. Lause ei kelvannut kenellekään ministeriön ulkopuolella ja tyytymättömyys tehtiin tiettäväksi myös lauseen kirjoittaneelle henkilölle.
   Yksityiskohta on merkittävä ennen muuta siksi, että se olisi torpedoinut kaikki Suomen suojelusitoumukset ja oli ristiriidassa jopa metsäministeriön oman ympäristöohjelman kanssa. Se olisi ollut myös ilmiselvästi järjetön: eikö juuri metsäasiantuntijoille pitäisi olla selvää, että elävää luontoa ei voi hoitaa kirjoittamalla kiveen tällaisia määritelmiä.

Oli siunaus, että esitystä ei viety eduskuntaan. Jos hallitus olisi sen tehnyt – vaikka sitten minkälaisin varauksin – se olisi ollut katastrofi Suomen metsämaineelle.
   Nyt ministeriö on sanoutunut paperista irti mahdollisimman selvästi. "Sitä ei ole meille olemassakaan", sanoi Hemilä keskiviikkona ja varmisti, että prosessista on myös otettu oppia.
   Kansallinen metsäsuunnitelma on nyt pakko laatia huolella. Muunlainen antaisi sertifiointisuossa tarpovasta maasta kuvan, että se ei kykene metsäasioissa minkäänlaiseen linjanvetoon.
   Suunnitelman valmistelusta päätetään ministerityöryhmässä. Uudesta asenteesta kielivät eniten Hemilän lupaamat, kaikille avoimet kansalaisfoorumit, jotka liitetään osaksi valmistelua.
   Toivottavasti työ tuottaa myös enemmän metsärauhaa. Selonteon valmistelu ei sitä lisännyt, vaikka Missä mennään -ministeriön virkamiehet sellaisenkin viisauden selontekoesitykseen kirjoittivat. o