Malli tukisi tuottavaa työtä / Vihreä Lanka 5.2.1998

Malli tukisi
tuottavaa työtä

Asialla
Energiapäällikkö Markku Nivakoski työskentelee Inergia Oy:ssä Ivalossa.
Markku Nivakoski
ON MIELLYTTÄVÄÄ TODETA, että yhä useammat kirjoittajat valottavat arvonlisäveron vaikutusta työllisyyteen ja sen yhteyttä verokiilaan. Kiitän Osmo Soininvaaraa myönteisestä suhtautumisesta tavoitteeseen (VL, 22.1.). Kirjoituksesta saa kuitenkin epätarkan kuvan arvonlisäveron kohdistumisesta investointeihin.
   Esittämäni uudistus toteuttaisi koneisiin ja laitteisiin kohdistuvan "robottiveron", koska se vapauttaisi työn arvonlisäverosta ja jättäisi koneet ja laitteet veron alaiseksi.
   Tarkasti on näin: Investoinnin veroton hankintameno kirjataan kuluksi tai taseeseen ja myöhemmin kuluksi poistoina. Investoinnin hankintahintaan sisältyvä arvonlisävero vähennetään hankintahetkellä maksettavasta arvonlisäverosta, joten se ei heti näytä jaksottuvan pitoajalle. Mutta kun poistot jatkossa rahoitetaan myyntituloilla, niin siinä yhteydessä on arvonlisävero maksettava, koska kyseisellä hetkellä ei vähennykseen oikeuttavaa veroa puheena olevasta hankinnasta ole.
   Tästä johtuen koko yrityksen käyttöomaisuus tulee veron piiriin riippumatta pitoajasta. Muutenkin yrityksen menojen erittely arvonlisäveron kohdistumisen suhteen on tarpeetonta. Käytännössä kaikesta maksetaan arvonlisävero ostohinnassa tai sen puuttuessa myynnin verona.

Kannattavaa työtä
pitää saada lisää

Soininvaara esitti kolumnissaan toista teknistä keinoa ja haluaa kohdistaa työllistämistoimet huonosti koulutettuihin työntekijöihin ja pienipalkkaisiin töihin. Hän haluaa verottaa niin sanottua kannattavaa työtä ja tukea kannattamatonta työtä. Tämä johtaa kannattamattoman ja tuetun työn lisääntymiseen, eikä anna mahdollisuutta veroasteen alentamiseen.
   Sosiaaliturvamaksujen hienosäätö on mitoitukseltaan täysin riittämätöntä ja soveltaminen työpaikoilla vaatii mikroskooppia. Lisäksi työntekijöiden luokittelu edellä mainitulla tavalla on leimaavaa ja nöyryyttävää. Emme tarvitse alistettuja oman asemamme korostamiseen.
   Aloitteeni tavoite on alentaa työnteon verorasitusta ja lisätä työvoiman kilpailukykyä tuotannossa. Samoin pyrkimys on edistää palveluiden käyttöä ja järkevää työnjakoa. Minä tarjoan vaihtoehtoa, jossa kannattavan työn määrä lisääntyy niin paljon, että ei ole tarvetta mennä huonosti kannattavaan työhön, jolloin kaikesta työstä tulee kannattavaa.
   Työllisyyden parantuminen merkitsee myös palkkojen nousua alimmissa palkoissa ja pätkätöiden vähentymistä, kun tarjolla on parempia vaihtoehtoja. Lyhyt työpäivä ja tilapäiset työsuhteet voivat kehittyä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Työllistämisessä pitää toimenpiteet suunnata kysynnän ja työvoiman käytön edistämiseen alentamalla työhön kohdistuvaa verotusta.

Työllistävä yritys
maksaisi vähemmän

Sosiaaliturvan rahoituksen kohdentaminen on kuitenkin pienempi ongelma kuin rahoituksen riittävyys. Työvoiman sivukuluja voidaan alentaa hyvässä järjestyksessä, hallitusti 30 prosenttia bruttopalkasta. Tuloveron progressiota ja ansiosidonnaisia etuuksia voidaan kehittää erikseen yhteisesti sovittavalla tavalla, tarpeen mukaan.
   Tästä aiheesta alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm valtiovarainministeriöstä on tehnyt kiinnostavan aloitteen. Näillä perusteilla uudistusten marssijärjestyksessä aloitteeni paikka on ensimmäisenä. Ensin kaikki työttömät töihin, kasvattamaan ja jakamaan kansantalouden kakkua. Siitä riittää jokaiselle – kohtuuden ja ansioiden mukaan.
   Oleellinen ja käytännönläheinen muutos aloitteessani on se, että yrityksen maksama arvonlisäveron määrä alenee työvoiman käytön suhteessa automaattisesti, ilman toimialan tai yrityskoon rajauksia.
   Lisäksi verojen maksuun liittyy aina myös psykologiaa. Kun maksettavaa arvonlisäveroa voisi alentaa maksetuilla palkoilla, tulee pimeiden palkkojen maksaminen vähemmän kannattavaksi. Siirtyminen yhteen verokantaan vähentäisi laskentaan ja tilityksiin sitoutuvaa työpanosta ja kustannuksia.

Mallini tukisi työn
teettämistä kotisektorilla

Jatkossa tulee todistettavaksi aloitteeni realismi myös julkisen talouden tasapainon näkökulmasta. Sitä en epäile hetkeäkään ja uskon saavani riittävästi todistusvoimaa toimivilta yrityksiltä sekä yritystalouden asiantuntijoilta. Julkisen talouden tasapaino saavutetaan vain reilusti alentuvan veroasteen myötä. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että menojen on vastaavasti alennuttava.
   Keinoja on periaatteessa kaksi – leikataan menoja tai tehdään rakenteellisia muutoksia, jotka alentavat menoja. Kannatan rakenteellisia muutoksia.
   Työttömyyden aiheuttamat menot, eli työttömyyskorvauksiin, työllistämiseen ja erilaisiin edistämishankkeisiin käytetyt rahat kanavoituisivat siis avoimen sektorin kautta. Näin tapahtuu, kun työllistävä pienten ja keskisuurten yritysten sektori, erityisesti palvelut, rakentaminen ja siellä työskentelevät saavat voimakkaan kilpailuedun tuontiin, automaatioon sekä harmaisiin työmarkkinoihin verrattuna.
   Euroopan unionin jäsenmaksujen laskentaperusteena oleva arvonlisäveron pohja ei muutu. Jäsenmaksu lasketaan uuden arvonlisäverojen pohjan ja vähennyskelpoisten työvoimakustannusten summan perusteella, mikä on sama kuin nykyinen jäsenmaksun peruste. Nämä tiedot sisältyvät työnantajailmoituksiin.
   Työllisyyden, palkkasumman ja kysynnän lisääntyminen sekä harmaan talouden siirtyminen kirjanpidon piiriin kasvattavat jäsenmaksujen pohjaa, joten tulot lisääntyvät myös unionissa.

Tuottava työ ja
uusiutuvat luonnonvarat

Hyvinvointi ja kestävä kehitys perustuvat tuottavaan työhön ja uusiutuviin luonnonvaroihin. Kehityksen ohjaamiseksi on lisätty uusiutumattomien luonnonvarojen käytön sekä saasteiden verotusta. Samoin tuetaan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä ja käytön edistämistä.
   Uusiutuvista luonnonvaroista ihminen on itsensä ja lähimmäisten kannalta tärkein. Hän on erittäin hyvä työllistäjä lapsena, sairaana ja vanhuksena. Myös uusiutumisprosessi on mielenkiintoinen kokemus kasvukipuja myöten. Samalla tulee eläkkeen maksajia lisää ja rahoitus hoituu uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä kotimaisin voimin. Tästä on hyvä aloittaa nuorisotyöttömyyden alentaminen.
   Julkisen sektorin tehtävä on huolehtia hyvinvoinnin peruspalveluista, jotka mitoitetaan ja rahoitetaan oikean tasoisella ja oikein kohdennetulla verotuksella.
   Nykyinen työttömyyden pohjalle rakennettu työllisyyskoulutus voidaan vaihtaa työpaikan ja jokaisen työntekijän yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaan koulutukseen sekä ammattitaidon, itsetunnon ja hyvinvoinnin edistämiseen.
   Työpaikka on palkan ohella ihmisarvoisen elämän edellytys – sitä tarjoan kaikille Planeettamme paikallislehden lukijoille. Työn ja uusiutumisen iloa. o