Kolumni
Matti Wuori

Jääräklusteri
ENNEN OLI mies, hevonen ja justeeri. Nyt on monitoimikoneet, automaatio ja metsäklusteri.

Kun tuotannollinen tehokkuus ryskyy yhä uusiin voittoihin, inhimillinen ja sosiaalinen pääoma saavat luvan väistyä. Vienti nojaa pitkälle kaavamaiseen ajatteluun, jossa puupellot ja pääoma jylläävät. Klusterimalli tarkoittaa käsittääkseni sitä, että metsää hyödyntävät tekijät siinä kuin poliittinen järjestelmä ja yhteiskunnan voimavarat on valjastettava palvelemaan samaa monokulttuurista tavoitetta. Siinä on kansakunnan linja.
   Kun klusteri on oikein tiivis, se mahtuu suunnilleen yhteen kabinettiin. Muuta sinne ei kyllä mahdukaan, esimerkiksi pohdintaa siitä, mitä kansakunnallle ja sen kansalaisille tällä menolla tapahtuu. Kabinetit ovat näköalattomia paikkoja, eikä asiaa auta se että niissä vedetään kehityssuunnitelmia maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Kun strategiset linjaukset tehdään umpiossa, ihailtava yksimielisyys saavutetaan toisinaan todellisuudentajun kustannuksella.

UPM-Kymmenen Indonesian seikkailu on lavealti pilaamassa yhtiön maineen. Kuin pisteeksi i:n päälle Suomen valtiojohto katsoi otolliseksi palkita suomalaisten yhteistyökumppaneita siinä vaiheessa, kun maailmalla yleisesti jo aprikoitiin, kauanko Suharto lähipiireineen enää voi pysyä vallassa.
   Paljoa paremmin ei metsäklusterin poliittinen tukijalka menestynyt suuren metsäpoliittisen selonteon lanseeramisessa. Arvatenkin kattavaksi tarkoitettu selonteko oli valmisteltu pienessä piirissä, niin kuin suuret asiat on meillä tapana hoitaa. Kansalaisnäkökulma ja -järjestöt oli valmistelusta jätetty syrjään. Selonteko sai lopulta luultavasti ansaitsemansa kohtalon: hallituksen iltakoulu päätti tammikuun lopulla, ettei koko paperia anneta eduskunnalle. Mitä näin hyllytetyn vision tilalle, siitä ei ole tietoa.

Kaikkein kotikutoisinta on kuitenkin ollut sertifiointipuuhastelu, jonka lopputuloksena toitotettiin maailman parhaan suomalaisen mallin nähneen päivänvalon. Siinä on vain yksi vika, sama kuin kaikissa kansallisissa keksinnöissä: se ei kerro ulkopuoliselle mitään. On turha odottaa, että vaikkapa Axel Springer-Verlagin lehtien lukijat jaksavat paneutua suomalaisen mallin yksityiskohtiin, kun tarjolla on myös kansainvälinen FSC-malli.
   Ruotsalaisten ehättäessä ensimmäisenä omaksumaan juuri FSC-sertifikaatin, suomalaisten reaktio oli se, että odotetaan, eihän tässä ole mikään hoppu.
   Eniten minua tässä hämmästyttää se, että kun meillä ollaan valmiit vääntämään maa ja kansantalous vaikka mihin muotiin ja muottiin, kunhan se on annettu EU-direktiivinä tai kuuluu Emun lähestymisehtoihin, niin todellisten markkinapaineiden, samoin kuin luonnon monimuotoisuutta turvaavaan Natura-ohjelmankin, edessä löytyy aina jääräpäinen sventuuva-isänmaallisuus. Sekään ei vientiä edistä. o