Ekosähkön kriteerit muotoutuvat / Vihreä Lanka 29.1.1998

Ekosähkön kriteerit muotoutuvat
Lena Björklund
MIELENKIINTOISEN monenkirjava joukko sähköntuottajia, ympäristönsuojelijoita, viranomaisia ja tutkijoita kokoontui viime viikolla arvioimaan Suomen luonnonsuojeluliiton kriteerejä ekosähkölle. Paikalla oli myös Ruotsin ympäristömerkityn sähkön asiantuntija Caroline Hopkins sikäläisestä luonnonsuojeluliitosta.
   Sähkömarkkinoiden vapautuessa pohjoismaiset luonnonsuojeluyhdistykset ovat tiivistäneet yhteistyötään. Ruotsin Naturskyddsföreningenin uudet tiukentuneet kriteerit käyvät lausuntokierroksella myös Suomessa ja Norjassa, ja Luonnonsuojeluliitto esittelee kriteerinsä naapurimaiden järjestöille.
   Yhteistyöllä pyritään samankaltaisiin kriteereihin. Lisäksi halutaan estää tilanne, jossa eri maiden ympäristömerkinnät kilpailevat keskenään ja asiakas voi mennä ali siitä missä aita on matalin.

Norppa pulpahtaa
esiin keväällä

Suomen luonnonsuojeluliitosta painotetaan nyt esiteltyjen ekosähkökriteerien luonnosmaisuutta. Projektin vetäjä Marjukka Kulmanen sanoo että merkkikin, Suomessa tietysti norppa, edellyttää vielä paljon hiomista. Lopullinen kriteeristö valmistuu maalis-huhtikuussa.
   Luonnonsuojeluliitto on tehnyt ympäristömerkityn sähkön kriteerit biopolttoaineista tuotetulle sähkölle ja lämmölle, vesivoimalle, aurinkosähkölle ja -lämmölle, tuulivoimalle ja energiansäästölle. Viime mainitussa esitellään uudissana: negawatit.
   Ruotsiin verrattuna erilaista on yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon mukaan ottaminen. Ruotsissa ei myöskään ole kriteereitä ympäristömerkitylle energiansäästölle.
   Suomen luonnonsuojeluliitto tekee parhaillaan ryhmähaastatteluja ihmisten suhtautumisesta ympäristömerkittyyn sähköön. Hanke on kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittama. Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) valmistelee aineistosta aikanaan raportin, mutta ei kriteeristöä, niin kuin aiemmin on sanottu.
   "Ei ehkä synny selviä kannanottoja. Keskustelu teollisuuden, ympäristönsuojelijoiden, viranomaisten ja asiantuntijoiden kesken on vielä niin kesken", arvioi erikoistutkija Aulis Ranne.
   Hänen mukaansa suomalainen ympäristömerkintä on äärimmäisen laaja asia, johon pitää saada myös muun Euroopan hyväksyntä. Sellaista merkintää Suomi voisi hänestä käyttää uskottavasti hyväkseen myös kansainvälisesti. Ruotsin Luonnonsuojeluliiton kehittämää merkintäjärjestelmää Ranne ei arvosta.
   VTT julkisti joulukuussa Energia-alan Keskusliiton siltä tilaaman selvityksen sähkön ympäristöluokittelusta. Selvitys pitää ympäristömerkintää niin ongelmallisena, ettei siinä edes ehdoteta konkreettisia ratkaisuja.

"Erittäin suositeltavaa"
Luonnonsuojeluliiton seminaariin osallistunut Imatran Voiman sähkökaupan suhdetoimintapäällikkö Eeva Rauramo sen sijaan pitää kriteerien luomista kiireellisenä asiana ja kiittää Luonnonsuojeluliiton hanketta: "Se on erittäin suositeltava".
   Rauramon mielestä kiinnostuneille kuluttajille pitää olla jotain vaihtoehtoista tarjottavaa, kun sähkömarkkinat lopullisesti vapautuvat kesäkuun alussa mittaripakon poistuessa.
   "Suosittelen lämpimästi, että Luonnonsuojeluliitto avaa pelin omalla tavallaan."
   "Alku on aina kaaosta", Rauramo sanoo, mutta pitääkin tärkeimpänä ympäristömerkityn sähkön markkinoiden avautumista. Aikanaan tilanne kyllä vakiintuu.
   Rauramo sanoo olevansa hyvinkin samoilla linjoilla Ruotsin Caroline Hopkinsin kanssa.
   "Merkinnän on oltava uskottava, houkutteleva ja jatkuvaan parantamiseen kannustava."
   Rauramosta on selvää, että ympäristömerkinnän tulee motivoida uuteen puhtaamman sähkön tuotantoon, mitä merkintä tavoitteleekin.
   Koko toivomuslistaa ei voi kuitenkaan esittää ehdoksi heti, eikä sen kautta voi ohjailla yhtiöiden ympäristöpolitiikkaa kokonaisuudessaan. Käsitys on sekä Hopkinsin että Rauramon.

Löytyykö näillä
ehdoilla tuottajia?

Yhden selvän ongelman Rauramo Luonnonsuojeluliiton luonnoksessa näkee: niillä ei kenties löytyisi sähköntuottajia, jotka saisivat sähkönsä ympäristömerkityksi.
   Alun olisi oltava kannustavampi: "Olisi hyvä, jos 5–10 prosenttia nykysähköstä voisi saada merkinnän."
   "Kriteerejä voisi viilata sen verran, että päästäisiin tähän. Ensin mahdollinen, sitten tiukennettaisiin aikaa myöten".
   "Muilta osin seuraisin Ruotsin mallia", sanoo Rauramo. Hän kysyy kuitenkin, eikö yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon tavattoman korkea hyötysuhde voisi tuoda myös hiilellä tuotetun sähkön ympäristömerkinnän piiriin.

Suositukset ovat
yksityiskohtaisia

Luonnonsuojeluliiton kriteerit kuvaavat ensiksi sitä tuotantotapaa, jolle ekomerkinnän voisi saada, sitten ehtoja tuotantorakenteelle. Vasta sen jälkeen mainitaan itse polttoaine.
   Esimerkiksi biopolttoaineen kohdalla luetellaan metsähake, kuori ja puru, mekaanisen metsäteollisuuden puutähde, puuperäiset pelletit ja briketit, massa- ja paperiteollisuuden biopolttoaineet, uudelleenkäyttöön kelpaamaton jätepuu, pelloilla kasvatettava biomassa ja biokaasu.
   Kriteerien lopuksi tarkastellaan koko yhtiön ympäristöpolitiikkaa. Tämä kohta herätti paljon keskustelua, sillä merkintä annetaan tuotannolle, ei yhtiölle.
   Samaan tulokseen tultaneen Ruotsissa. Huhtikuussa hyväksyttävissä uusissa ruotsalaisissa kriteereissä on esitys, että ympäristömerkityn sähkön tuottaja menettäisi merkintänsä, jos vaikkapa osaa tuotannosta laajennettaisiin vähemmän ympäristöystävälliseen suuntaan.
   Esitys hylättäneen.
   "Mahdollisesti", arvioi Caroline Hopkins. Hän sanoo, että asia on hyvin arkaluonteinen.
   Hopkins sai Helsingissä toistuvasti selitellä ruotsalaisten strategiaa.
   "Kaikkea ei voi saada heti", oli hänen eniten toistamansa lause. Mikäli tarkoitus on muuttaa sähkön- ja lämmöntuotantoa, on kriteerien ensi alkuun oltava sellaisia, että niihin sitoutuu merkittävä joukko energiantuottajia.
   Vasta uusien ympäristömerkittyä sähköä sisältävien markkinoiden vakiinnuttua voidaan ottaa seuraava, tiukempien kriteerien askel. Niin kuin nyt Ruotsissa tehdään.
   Vaikka vihreä sähkö Ruotsissa on lähes kokonaan vanhaa vesivoimaa, on merkintä edistänyt myös tuulivoiman rakentamista. o