Jätelain henki on polttoa vastaan / Vihreä Lanka 29.1.1998

Jätelain henki on polttoa vastaan
Asialla
Sirpa Kauppinen on ympäristötekniikan M.Sc ja YTV:n hallituksen varajäsen.
Sirpa Kauppinen
PÄÄKAUPUNKISEUDUN yhteistyövaliokunta (YTV) on marraskuusta lähtien kerännyt poltettavaa jätettä 10000 taloudesta Espoon Soukassa ja Kivenlahdessa.
   Vähintään kymmenen asunnon kiinteistöt ovat mukana kokeilussa, joten koetalouksissa on myös biojätteen erilliskeräys.
   Kokeilu on vuoden mittainen. Sen tarkoituksena on selvittää energiapitoisen jätteen kertymä, lajittelun onnistuminen ja kuinka sen hyödyntäminen energian tuotannossa onnistuu.

Osaavatko kotitaloudet
lajitella jätteensä?

Nyt kurkistellaan ihmisten roskiksiin ja selvitetään lajittelevatko ihmiset ja kuinka oikein. Varsinaiseen jätteenpolttoon päästään todennäköisesti vasta helmikuussa. Tällä viikolla kokeillaan murskausta.
   Kotitalousjätteestä on YTV:n laskelmien mukaan 16 prosenttia energiana hyödynnettävää. Se tarkoittaa arviolta 90000 tonnin vuosittaista jätemäärää.
   Se ei saisi sisältää paperia, pahvia, biojätettä tai muuta kierrätykseen kelpaavaa materiaalia.
   Kun teollisuuden ja kaupan polttokelpoinen jäte lasketaan mukaan, määrä on puolet isompi, ja YTV:n arvioin mukaan siitä on 4/6 paperia ja pahvia, 1/6 muovia ja 1/6 muuta palavaa.

Päästöt ovat
polton ongelma

Ongelmana polttokelpoisen jätteen lajittelussa on vaikeus erottaa klooripitoinen materiaali muusta: PVC-muovi (polyvinyylikloridi) ei näytä, tunnu, haise eikä maistu mitenkään erilaiselta.
   Sitä on kuitenkin vähän joka paikassa: putkissa, ruskeassa pakkausteipissä, sadetakeissa ja puhallettavissa leluissa. Jos niitä poltetaan, syntyy myrkyllisiä päästöjä.
   Dioksiinien ja furaanien pahimpia päästölähteitä ovat kaatopaikkapalot, jätteenpoltto ja krematoriot. Pääosa Suomen päästöistä tulevat Turun jätteenpolttolaitokselta ja sairaaloiden polttouuneista.

Savukaasujen pitoisuudet
mitataan kesällä

Savukaasuanalyysejä ei kannata pääkaupunkiseudulla tehdä jätteen pienen määrän vuoksi ennen kesää, jolloin poltetaan kerralla isompi määrä.
   Myrkylliset aineet hajaantuisivat liian pieninä pitoisuuksina mittaustarkkuuden alapuolelle, kun jätettä syötetään vähitellen pieniä määriä muun polttoaineen sekaan. Kesällä tutkitaan muun muassa savukaasujen metallit.

Puuhake ja
muovisilppu

Energiapitoisen jätteen poltto tapahtuu sivupolttoaineena todennäköisesti Enson Yhteispalvelun Anjalankosken tehtailla.
   Siellä on poltettu jo lokakuusta WM-Ympäristöpalvelun toimittamaa jätettä, joka koostuu puuhakkeesta ja muovisilpusta. Sekin on vuoden mittainen kokeilu, ja tähän asti sujunut ongelmitta.
   Energiapitoinen jäte poltetaan leijupetikattilassa, joka tuottaa lämpöä tehtaan omaan ja asutuksen tarpeeseen. Jäte poltetaan kiinteiden kuorijätteiden, jätevesilietteen sekä turpeen seassa 800–850 asteen lämpötilassa.

Suuri polttolaitos
olisi puhtaampi

Jos yhdessä polttolaitoksessa poltetaan paljon jätettä, tulee päästöistäkin merkittäviä.
   Siksi laitoksen polttolämpötilan tulee olla korkeampi ja suotimien parempia, mikä nostaa kustannuksia. Siroteltaessa sama määrä jätettä sivupolttoaineeksi erilaisiin lämpövoimaloihin, päästöjä syntyy huomattavasti enemmän.
   Jätteenpolttolaitosta ei kuitenkaan ole suunnitelmissa YTV:n alueelle. Aikomus on kokeilla halpaa tapaa polttaa muuhun käyttöön tehdyissä kattiloissa.
   Hyvällä tekniikalla rakennettu Ekokemin ongelmajätteenpolttolaitos saastuttaa erittäin vähän verrattuna melko vanhaan Turun jätteenpolttolaitokseen.

Poltto on vastoin
jätelain henkeä

Jätteen poltolla on muitakin haittoja kuin päästöt: poltto vähentää kierrätystä.
   Kun jäte menee polttoon, joka on halpa ja helppo tapa hoitaa pois näkyvistä jäteongelma, myös muun lajittelun ja kierrätyksen motivaatio laskee.
   Tämä vaikuttaa niin päättäjiin kuin myös tavallisten kansalaisten asenteisiin.
   Miksi nähdä vaivaa lajittelussa, kun paperi palaa energiajätteessäkin?
   Jos jätelakia toteutettaisiin tehokkaasti, polttokokeilun sijaan panostettaisiin kestopakkausten kehittämiseen, niiden minimointiin ja kierrätykseen, lainaus- ja vuokrauspalvelujen kehittämiseen ja vaikkapa turhan kulutuksen vähentäm iseen.

Kierrätys hakkaa
neitseellisen raaka-aineen

Suurimmat ympäristöhaitat jätteen poltossa syntyvät kuitenkin neitseellisen raaka-aineen ottamisesta ja jalostuksesta.
   Kaivoksien sulattojen, kemianteollisuuden, öljynjalostamoiden, metsähakkuiden ja sellutehtaiden ympäristön tuhoaminen ja päästöt ovat valtavia verrattuna kierrätyksessä syntyviin päästöihin.

Jäteyhtiöt ovat
rahan ja lain välissä

Jätehuoltoyhtiöt ovat kahden tulen välissä. Niiden tulot perustuvat jätteen määrään, mutta samalla niiltä odotetaan jätteen määrän vähentämistä – ja taloudellista tulosta!
   Jos jätehuoltoyhtiöiden tulos koostuisi jätehuollon hoitamisesta, eikä jätteen määrästä, synnyn ehkäisy saattaisi olla toisella tasolla.
   YTV:n teettämässä jätteen synnynehkäisyä käsitelleessä tutkimuksessa ei ole tarkasteltu keinoja, joista kuitenkin on erittäin positiivisia kokemuksia.
   Muun muassa rakennusjätteen kierrätys laskee Länsi-Uudenmaan Skanskan kokemusten mukaan jätehuoltokustannuksia puolella ja monikymmenkertaistaa taloudellisen säästön.
   YTV:n alueella on mahdollisuus kierrättää paljon helpommin verrattuna harvaan asuttuihin aluesiin. YTV:llä onkin korkeammat kierrätystavoitteet. o