Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 3.12.1998

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Apulantaa ei suosita Suomessa

Siat ja kanat paikkaavat lehmänlannan puutetta.

Eno antoi hyvin mielenkiintoisia vastauksia apulannan korvikkeita etsivälle kysyjälle (VL 19.11.). Viljelijät eivät jätä pitämättä lehmiä pelkästään sen takia, että voisivat katsoa Kauniita ja rohkeita.
    Lannan lisäksi lehmillä on taipumus tuottaa myös maitoa. Maitoa taas emme saa tuottaa enempää kuin Euroopan unionin säätämä maitokiintiö sallii. Eikä maitoa muutenkaan kannata tuottaa enempää kuin ihmiset kuluttavat. Tällä hetkellä olemme omavaraisia.
    Vielä joku vuosi sitten saattoi olla tottakin, että lehmä toi lannan lisäksi vaurautta. Nykyisillä maidon tuottajahinnoilla ei pääse rikastumaan. Eikä lehmän lantakaan ole ilmaista. Jotta sitä syntyisi, lehmän pitää syödä runsaasti hyvälaatuista rehua. Sen kasvattamiseen, korjaamiseen ja säilömiseen tarvitaan muutakin kuin lantaa.
    Enolle lohdutukseksi sianlihan ja broilereiden kulutus kasvaa. Kun kulutus kasvaa, niin lantaakin saadaan enemmän. Kasvaa se vilja sian- ja kananpaskallakin.
    Ja vielä Enolle tiedoksi. Suomessa käytetään lannoitteita (karjanlantaa ja apulantaa) toiseksi vähiten Euroopassa ja vajaa neljännes siitä mitä esimerkiksi Hollannissa. Lannoitefosforin käyttö on vähentynyt 60 prosenttia 90-luvun aikana ja typenkin 23 prosenttia.
    Suomessa ei käytetä yhdyskuntien kaatopaikkajätettä ruoantuotannossa olevien peltojen lannoitukseen, koska siinä on epäpuhtauksia, kuten raskasmetalleja, joita emme halua siirtää ruokaan. Sen sijaan kaatopaikkajätettä voidaan käyttää kaupunkien viherrakentamiseen ja puistoistutuksiin.

Leena Packalen
MTK-tiedotus

Eläinsuojelijat sekoavat energialaskelmissaan
Jaana Reijonaho kirjoitti (VL 12.11.) turkistarhauksen energiankulutuksesta ja ympäristöongelmista. Kirjoitus sisälsi niin erikoisia ajatuskulkuja, että en voi olla niitä kommentoimatta.
    Reijonaho sekoittaa täysin mielivaltaisesti erilaiset energialähteet, -yksiköt ja jopa tilavuusmitat. Kirjoituksessa muunnetaan rehun elinkaaren aikainen energiankulutus vastaamaan tietyn öljymäärän energiasisältöä. Sen jälkeen pidetään selvänä, että rehun sisältämä, ja siihen käytetty energia on todella peräisin öljystä. Samaa logiikkaa soveltamalla voidaan muuntaa hakevoimalan tuottama energia vastaamaan tietyllä öljymäärällä tuotettua energiaa, ja väittää sitten hakevoimalan toimivan öljyllä.
    Vastaavaa "päättelyä" eläinsuojelijat ovat soveltaneet aiemmin myös mainittuihin Gregory Smithin laskelmiin. Reijonahon viittaamissa Heikuran laskelmissa on asiasta esitetty selkeä huomautus: "Selvityksessä ei pystytty huomioimaan energiaprofiilia, eli eri energialajien osuutta energiataseessa." Kun tätä ei Reijonahon kirjoituksessa huomioida, tai ymmärretä, niin koko ajatusrakennelmalta putoaa pohja pois. Todellisuudessa valtaosa rehuun käytetystä, ja siihen sitoutuneesta, energiasta on uusiutuvaa, biologisissa prosesseissa sitoutunutta aurinkoenergiaa.
    Myöskään Reijonahon löyhät viittaukset turkistarhauksen vakaviin ympäristöongelmiin eivät kestä lähempää tarkastelua. Vaikka turkistarhaus kieltämättä aiheutta pinta- ja pohjavesien suhteen huomattaviakin paikallisia ongelmia, niin verrattuna lähes mihin tahansa elinkeinoon, ne ovat melko vähäisiä. Itämeren ravinnekuormituksen suhteen vaikutukset ovat jopa positiivisia. Rehusilakan mukana Itämerestä poistuvat ravinteet vastaavat vähintäänkin pääkaupunkiseudun asukkaiden puhdistettujen jätevesien aiheuttamaa ravinnekuormitusta.
    Eläinoikeusasian ajaminen kestämättömillä ympäristöargumenteilla on ikävää, koska se nakertaa myös ympäristöliikkeiden uskottavuutta. Eläinsuojelijat siis pysyköön lestissään.

Pekka Raukko
Anjalankoski