Metsästysasetuksesta tuli susi / Vihreä Lanka 3.12.1998

Metsästysasetuksesta
tuli susi

Asialla
Tapani Veistola on seurannut metsästysasioita aikaisemmin BirdLifessä ja nyt Suomen luonnonsuojeluliitossa.
Tapani Veistola
KUN HALLITUKSEN PITI KORJATA metsästysasetus Euroopan unionin direktiivien mukaiseksi, uudesta asetuksesta tuli osin jopa vanhaa huonompi. Mitä tapaus kertoo luontoasioiden valmistelusta nykyisellä ministeriöjaolla?
    Suomen metsästyslainsäädäntö piti korjata lintu- ja luontodirektiivien mukaiseksi maamme liityttyä Euroopan unioniin 1.1.1995. Kun metsästysasioista vastaava maa -ja metsätalousministeriö ei tehnyt mitään kolmeen vuoteen, Euroopan komissio lähetti Suomelle virallisen huomautuksen. Hallitus lupasi korjata tässä ensimmäisessä "keltaisessa kortissa" lueteltuja puutteita huhtikuussa. Marraskuun lopulla maa- ja metsätalousministeriö toi valtio-neuvostoon esityksen uudeksi metsästysasetukseksi.

Hallitus joutui
äänestämään

Edistystä asetuksessa oli muun muassa eräiden lintujen kaupan kieltäminen ja rauhoittamattomien lintujen pesimäaikainen rauhoitus. Monia asioita jäi kuitenkin korjaamatta, kuten vesilintujen kevätmetsästys ja suden metsästäminen poronhoitoalueen ulkopuolella. Taantuneen saukon asiat jopa huononivat entisestään, kun sille lisättiin metsästysaika.
    Ympäristöministeri Pekka Haavisto (vihr.) ei voinut esitystä hyväksyä vaan veti sen pöydälle. Viikkoa myöhemmin sudesta, saukosta ja kevätmetsästyksestä äänestettiin hallituksessa. Ministerit Tarja Halonen (sd.), Liisa Jaakonsaari (sd.) ja Suvi-Anne Siimes (vas.) tukivat Haavistoa, mutta asetus hyväksyttiin äänin 14– 4.

Susikantamme
ei kestä metsästystä

Luonnonsuojelujärjestöt yhtyvät ympäristöministeriön esittämään kritiikkiin. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä sutta ei tule metsästää poronhoitoalueen ulkopuolella lainkaan. Poronhoitoalueellehan Suomi sai EU-liittymisneuvotteluissa poikkeuksen suden tiukasta suojelusta.
    Suomen täysin oma susikanta on alle kymmenen lisääntyvää paria: vuonna 1997 neljä ja vuonna 1998 viisi susiparia. Vahinkoa aiheuttavien susien poistaminen on mahdollista luontodirektiivin mukaisilla yksilöidyillä poikkeusluvilla ilman vuosittain jaettavaa kaatokiintiötä. Kuitenkin menossa olevalla sudenmetsästyskaudella pyynti kohdistuu niihinkin susiin, jotka eivät ole vahinkoja aiheuttaneet.

Saukonmetsästyksestä
tuli mahdollista

Asetuksen yllättävin uutuus oli se, että saukon metsästys sallitaan riistanhoitopiirin pyyntiluvalla 1.11.– 30.4. välisenä aikana. Silmälläpidettävän ja taantuneen saukon metsästystä suojelujärjestöt eivät hyväksy lainkaan. Luonnonsuojeluliiton mielestä saukko tulee rauhoittaa luonnonsuojelulailla. Sekin mahdollistaa kalanviljelylaitoksilla vahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistamisen tai siirtämisen.

Kevätmetsästys jatkuu
Haahka-, telkkä-, tukkakoskelo- ja isokoskelourosten sekä allin kevätmetsästys kolmen lounaisen riistanhoitopiirin alueella merialueeseen rajoittuvissa kunnissa on riistanhoitopiirin pyyntiluvan nojalla edelleen mahdollista.
    Lintudirektiivi kuitenkin kieltää yksiselitteisesti lintujen kevätmetsästyksen. Suomi ei voi vedota edes lintudirektiivin poikkeusartiklaan, koska on olemassa "muu tyydyttävä vaihtoehto". Tällaisena esimerkiksi ympäristöministeriö pitää vesilintujen metsästystä syksyllä ja haahkakoirasta voi ampua kesälläkin.

Ministeriö pelaa aikaa
Asetusfarssin merkittävin lopputulos on se, että maa- ja metsätalousministeriö sai taas viivytettyä vuodella monia välttämättömiä uudistuksia. Koko asetus oli itse asiassa suuri harhautus: eihän pelkän asetuksen muutos mihinkään riitä, vaan myös metsästyslakia olisi pitänyt korjata! Maa- ja metsätalousministeriöllä oli seitsemän kuukautta aikaa valmistella tarvittavat muutokset, mutta se halusi siirtää ikävät asiat vaalien yli.
    Kaikki tietävät, että peli jatkuu. Koska asiat eivät etene kotimaassa, järjestöjen on pakko kannella metsästysasioista uudelleen Euroopan unionille. Huomattakoon, ettei nyt asetukseen tulleita pieniäkään uudistuksia olisi saatu ilman luonnonsuojelijoiden jo vuonna 1995 tekemiä kanteluita ja komission virallista huomautusta. Mutta mitä huonompi asetus, sitä paremman kantelun siitä voi kirjoittaa.

Valtio valtiossa
Metsästysasetus on kuitenkin vain yksi oire hallinnon ympäristöasioita koskevasta syvästä ristiriidasta. Lintu- ja luontodirektiivien toteuttamisvastuu on maassamme kahdella ministeriöllä: ympäristö- sekä maa-ja metsätalousministeriöllä.
    Esimerkiksi metsästys- ja kalastusasioissa maa- ja metsätalousministeriö on kuitenkin valtio valtiossa. Tämänkin asetuksen valmistelussa nähtiin kuinka maa- ja metsätalousministeriö jätti ympäristöministeriön kannat huomiotta. Lisäksi se pimitti asetuksen esimerkiksi BirdLifen ja WWF:n kaltaisilta suojelujärjestöiltä, joilta sen hyvän valmistelutavan mukaisesti olisi pitänyt pyytää lausunto. Tällainen tsaarinaikainen salaileva, ylimielinen ja itsevaltainen valmistelu ei sovi demokratiaamme.
    Ikävää asiassa on se, että maa- ja metsätalousministeriön aiheuttamat direktiivien laiminlyönnit tulevat mitä ilmeisimmin viemään maamme ennen pitkää Euroopan yhteisön tuomioistuimeen.
    Varmin keino estää tällaiset turhat hallinnon toimintahäiriöt olisi siirtää metsästys- ja kalastusasiat maa-ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriön alaisuuteen. Samalla ympäristöministeriön alueidenkäytön osaston luonnonsuojeluyksiköstä voitaisiin kehittää kunnollisin resurssein varustettu biodiversiteettiosasto. Mutta millaisiin sekoiluihin hallinnon jakomielisyys johtaakaan sitä ennen maamme EU-puheenjohtajuuden aikana? o