Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 12.11.1998

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Nykyinen laki ei riitä

Perehtykää päivähoidon arkipäivään, edustajat!

Naiskansanedustajien "Kolkyt ja risat" -ryhmä puhuu hienosti siitä, miten perhepolitiikkaa tulee katsoa kokonaisuutena ja miten lapsen näkökulma pitäisi nykyistä enemmän ottaa huomioon yhteiskunnassa. Erityisesti päivähoitolakia ylistetään.
    Niinpä niin. Siinäpä vasta laki, jossa lapsen näkökulma on otettu huomioon!
    Päivähoitolaki takaa lapselle oikeuden seistä joka arkiaamu klo 6.30 päiväkodin oven takana odottamassa, että ensimmäinen työntekijä tulisi avaamaan. Se takaa myös lapselle oikeuden olla kuusi vuotta laitosmaisen suuressa ryhmässä 50 tuntia viikossa yleensä ahtaissa tiloissa. Se takaa lähes varmasti hänelle myös korvatulehdus-, yskä- ja nuhakuumekierteen.
    Päivähoitolaki ei sen sijaan takaa yksilöllistä hoitoa ja kasvatusta. On ihan tavallista, että yli 20 lapsen kokopäiväryhmässä joku kolmesta kasvattajasta on jatkuvasti poissa sairaus- tai vuosiloman tai oman lapsen sairauden vuoksi. Sijaisia laki ei takaa, ryhmäkin saa "tilapäisesti" olla suurempi (kun kunnan talous sitä vaatii).
    Eiköhän päivähoitolakia pitäisi rehellisyyden nimissä kutsua lasten päiväsäilytyslaiksi? Ja tämän kaiken tarjoavat veronmaksajat, vanhemmat maksavat kunnallisesta päivähoidosta maksimissaan vajaan kolmanneksen päivähoitomaksuna.
    Itse olen onnistunut löytämään lapselleni pienen kodikkaan päivähoitopaikan, missä lapseni otetaan yksilöllisesti huomioon. Mutta tämä on yksityinen päiväkoti, ja kunta haluaa lopettaa sen ostopalvelusopimuksen. Päivähoitomaksu uhkaa nousta vähintään kaksinkertaiseksi. Näin ollen tästäkin vaihtoehdosta tehdään vain varakkaiden perheiden mahdollisuus (vaikka mekin maksamme veroissamme kunnan päivähoidon).
    Samaan aikaan, kun päivähoitolaki astui voimaan vuoden 1996 alusta, pieneni kotihoidontuki olennaisesti. Tämä teki jopa alle 3-vuotiaan lapsen kotona hoitamisen erittäin vaikeaksi tai mahdottomaksi useimmille perheille. Samaan aikaan putosivat myös kuntien valtionavut huomattavasti.
    Jos haluttaisiin taata lapsen todellinen oikeus terveeseen kasvuun ja kehitykseen, pitäisi hänen päivittäisen päiväkotiaikansa olla korkeintaan 6–7 tuntia. Lopun ajan hänen pitäisi saada olla pienessä ryhmässä, kotona tai kodinomaisessa perhepäivähoidossa. Jos lapsilta kysyttäisiin, haluaisivat varmasti useimmat olla isänsä tai äitinsä kanssa kotona.
    Jos haluttaisiin taata perheen oikeus valita itselleen sopivin päivähoitomuoto, pitäisi saattaa kaikki hoitomuodot (kotihoito, kunnallinen ja yksityinen päivähoito, kerhomuotoinen hoito sekä kotihoitaja) tasa-arvoisiksi eli yhtä kalliiksi antamalla perheille samansuuruinen tai tuloihin suhteutettu päivähoitoseteli käytettäväksi mihin tahansa hoitomuotoon.
    Oletteko te kansanedustajat niin kiireisiä, ettette ehdi perehtymään lapsen todellisiin tarpeisiin, vaikka teillä olisi omiakin lapsia?

Sini Alén
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
lastentarhanopettaja,
vt. luokanopettaja
Vantaa

Tekoturkki on ekoturkki – aitoon verrattuna
Hannes Mäntyranta kyseli tutkimuksia, joissa vertaillaan turkistarhalla tuotettua turkista keinoturkin valmistukseen. Pekka Heikura on laskenut Ekoisti-ohjelmaa varten viime keväänä aidon turkiksen ja tekoturkin energiankulutusta. Heikuran laskelmien mukaan minkkiturkin tuottamiseen tarvittavaan rehuun kuluu energiaa 18 000 megajoulea, mikä vastaa 470 litraa öljyä. Kettuturkin tuottamiseen tarvitaan energiaa 184 litraa.
    Kyseessä on pelkästään rehun elinkaaren aikainen energiankulutus. Lisäksi tulee laskea mukaan muun muassa nahoitukseen ja turkin valmistukseen liittyvä energiakulutus sekä kuljetuksiin kulutettu energia. Isokokoisen tekoturkin valmistus kuluttaa elinkaarensa aikana kaikkiaan korkeintaan 10 öljylitraa vastaavan määrän. Samantapaisiin tuloksiin on päätynyt yhdysvaltalainen tutkija Gregory Smith jo 70-luvulla. Heikuran laskelmista voi lukea Ekoistin nettisivuilta
http://www.yle.fi/ekoisti/ark98/06-02.htm.
    Äärimmäisten eläinsuojelullisten ongelmien lisäksi turkistarhaus aiheuttaa vakavia vesien- ja ilmansuojeluun sekä jätteidenhuoltoon liittyviä ongelmia. Lisäksi 9/10 ketunnahasta revitään somisteiksi takkeihin, kenkiin ja muihin asuihin ja asusteisiin. Somisteilla ei ole mitään merkitystä lämpimänä pysymisen kannalta. Tekoturkin voi myös pestä koneessa, oikeaa turkista ei.
    Kuluttaja-asiamies on jo vuonna 1993 kieltänyt oikeiden turkisten mainonnan luonnonmukaisena tuotteena. Euroopan neuvoston tuotantoeläinsopimuksessa, jonka Suomi on allekirjoittanut jo vuonna 1992, todetaan, että "nykyisistä kaupallisista systeemeistä pitäisi luopua mahdollisimman pian, sillä ne eivät tyydytä eläinten biologisia tarpeita".
    Tekoturkki ei sekään ole ympäristön kannalta aivan ongelmaton, mutta kun ynnätään yhteen turkistarhauksen eläinsuojeluongelmat, energiankulutus sekä ympäristöongelmat, niin tekoturkki ja lammasturkki voittavat kirkkaasti turkistarhalla tuotetun turkin paitsi eläinystävällisenä myös ympäristöystävällisenä valintana.

Jaana Reijonaho
tiedottaja
Eläinsuojeluliitto Animalia