Viikon visiitti
Lena Björklund

Ilmiöiden äärellä
Muta ja tulvat voivat tulla vastaan Euroopassakin.

Vietin syyskuussa kolme lomaviikkoa Italiassa, jonne lämpö näytti pysäköineen itsensä. Hihaton asu riitti vaatetukseksi iltaan saakka kaksi ensimmäistä viikkoa.
    Kolmannella viikolla pilvistyi hiukan ja eräänä aamuna heräsin sitten tuttuun ropinaan. Joimme ystäväni kanssa aamukahvit sääesteen vuoksi sisätiloissa. Kaikkina edeltävinä aamuina olimme vieneet kahvitarjottimemme pienen aukion vanhalle kaivolle, josta näkyi kaunis pala Italian Rivieraa.

Puolenpäivän aikaan sade näytti taukoavan. Laitoimme heti kumitossut jalkaan ja lähdimme kipuamaan alas rinteitä kotikaupungistamme Bussana Vecchiasta, joka sijaitsee noin puolen kilometrin korkeudessa viitisen kilometriä rannikolta.
    Olimme jo meren tuntumassa olevassa kaupungisssa, kun kaatosade putosi päällemme. Aloimme juosta, sillä edessämme porrasmaiset kadut muuttuivat koskiksi. Kengät läpimärkinä selvisimme kuitenkin valtatien varteen bussipysäkille.
    Kun täpötäysi bussi vihdoin tuli ja pääsimme läheiseen Arma di Taggian lomakaupunkiin, tajusimme olevamme keskellä katastrofia: mudanvärinen vesivelli lainehti kadun leveydeltä oviaukkoihin saakka.
    Oudoin näky odotti yksityisellä parkkipaikalla, joka sijaitsi katutasoa alempana: autoista näkyi parikymmentä senttiä. Muu oli mutavellin peitossa.

Sanomalehdistä selvisi tuhon laajuus. Peli- ja iskelmäkaupunki Sanremossa, läntisessä naapurissamme, markettien parkkihallit ja niihin vievät ajoväylät olivat täyttyneet mutavedestä. Opimme myös tuntemaan Maria Lisa Lupin, 46-vuotiaan sanremolaisen kaupunginvirkailijan, joka siestalta töihin palatessaan pelästyi autonsa ympärille kertyvää vettä niin, että nousi ulos ajokistaan.
    Se koitui hänen tuhokseen. Lupi joutui vesimassojen vietäväksi kymmeniä metrejä ja paiskautui lopulta yhtä autoa vasten, menetti tajuntansa ja hukkui. Hän oli ainoa kuolonuhri, mutta läheltä piti monella.
    Mutaiset vesimassat tekivät ihmisistä kodittomia, ne tulvivat kauppoihin ja varastoihin, ja siirsivät valtavat määrät rojua jätevalleiksi uimarannoille.
    Itäisessä naapurissamme San Lorenzossa kuusikymmentä ajoneuvoa ajautui mereen. Puolet kaupungin omaisuudesta tuhoutui, totesi pormestari, ja pyysi valtiota apuun.
    Kaikki mainitut kaupungit kuuluvat Imperian alueeseen, jonka ilmatieteenlaitos on tarkkaillut sääoloja viime vuosisadalta lähtien. Ikinä ei ole rekisteröity vastaavaa.
    Sade oli ohi jo ennen iltaa. Muutamassa tunnissa oli satanut 214 millimetriä.
    Italialaisen ympäristöliikkeen Legambienten paikallisosasto oli tietävinään syntipukin: "Lo smog" luki oveen ripustetussa lakanassa. Ehkä se oli lainassa Firenzestä tai sitten tapahtuneelle ei vielä ole löydetty ilmaisua, edes englanninkielistä.

Tutut jäätelöbaarit ja kahvilat avasivat ovensa heti aamulla yön valvottuaan ja siivottuaan. Vain hiekkarantojen rojukasat pysyivät paikoillaan. Ja jokin järkytys.
    Juuri ennen lomaani pidettiin Suomen Espoossa toinen kansainvälinen Ilmasto ja vesi -konferenssi. Tein siitä pienen jutun, jonka yhteydessä kysyin yhdeltä konferenssin vastaavalta, miten erottaa toisistaan ilmastonmuutoksen seuraukset ja vaikkapa yltyvän kaupungistumisen ja harkitsemattomien hakkuiden vaikutukset.

Hän ei pitänyt erottelua tärkeänä. Nämä asiat kulkevat konferenssin mielestä käsi kädessä ja luovat äärevöitymisilmiöitä. o