Hollanti ottaa oppia kehitysavun saajalta / Vihreä Lanka 12.11.1998

Hollanti ottaa oppia kehitysavun saajalta
Sari Hellsten
HOLLANTI ON alkanut soveltaa Rion konferenssin periaatteita kehitysyhteistyössään solmimalla kestävään kehitykseen perustuvat sopimukset kolmen kehitysmaan Beninin, Bhutanin ja Costa Rican kanssa. Kokeiluna alkaneen hankkeen tarkoitus on uudistaa koko kehitysyhteistyö saman mallin mukaisesti. Hollanti haluaa rikkoa perinteisen kuvion, jossa raha, päätökset ja kritiikki kulkevat yksisuuntaisesti avun antajalta saajalle.
    Sopimukset perustuvat tasa-arvoon, osallistumiseen ja vastavuoroisuuteen. Tasa-arvolla tarkoitetaan, että projekteista päätetään yhdessä ja budjetin hallinta siirretään vähitellen kehitysmaille. Osallistuminen merkitsee, että hallitusten lisäksi mukaan halutaan järjestöt ja yritykset. Vastavuoroisuusperiaatteen mukaan kehitysyhteistyötä tekevät maat pyrkivät molemminpuolisesti kestävään kehitykseen. Näin stimuloidaan hankkeita, jotka edistävät kehitystä myös Hollannissa. Kehitysmaiden toivotaan arvioivan Hollannin asioita samalla tavalla kuin Hollanti arvioi niitä.

Kritiikki harmitti
Hollanti kypsyi ratifioimaan sopimukset vasta kaksi vuotta niiden solmimisen jälkeen. Eduskunnan hidastelu kuvastaa avun antajan vaikeutta sopeutua uuteen rooliin. Kehitysmaiden kritiikki on hankalaa nieltävää hollantilaisille, jotka sanovat ujostelematta mielipiteensä maailman asioista.
    Ensimmäinen kiivas parlamenttikeskustelu syntyi, kun Costa Rican Maan ystävät otti kantaa Schipholin lentokentän laajentamiseen. Järjestö käänsi espanjaksi Milieudefensien kirjan lentoliikenteen vaikutuksista kasvihuoneilmiöön. Parlamentin vastaus oli selkeä: kehitysmaiden ei pidä puuttua Hollannin asioihin.
    Viime vuonna Bhutan lahjoitti Hollannille siltä saamansa 100 000 dollaria. Rahat suunnattiin osuuskunnalle, joka viljelee sukupuuttoon kuolevaa sunnan-vehnää. Se oli Bhutanin tapa sanoa, että Hollanti ei tee tarpeeksi lajien monimuotoisuuden eteen. Ekologisesti monimuotoisen ja köyhän Bhutanin lahjoitus aiheutti Hollannissa ärtymystä. Tämä oli pettymys Bhutanille, joka oli toiminut sopimuksen hengen mukaan. Hollannin reaktioiden jälkeen avun saajat eivät juuri ole kommentoineet avun antajan asioita.

Intiaa pitäisi kuunnella
Kestävän kehityksen asiantuntija Gerrit Vledder NCDO:sta pahoittelee, että poliitikot ovat estäneet vastavuoroisuusperiaatteen mukaista keskustelua. Kestävää kehitystä ja kansainvälistä yhteistyötä edistävä NCDO on Hollannin yhteiskunnallisten järjestöjen kattojärjestö, joka osallistuu tiiviisti sopimusten toteuttamiseen.
    Vledderin mielestä vastavuoroisuus olisi toteutuessaan ollut sopimusten uudistavin elementti. Avun saajat eivät helposti kommentoi antajaa. Osaksi se johtuu saajan perinteisestä roolista, osaksi siihen ei koeta tarvetta.
    "On tietysti myös suuri ryhmä, joka ajattelee, että kunhan saadaan rahat, niin muusta ei ole väliä."
    Sopimusten isä, edellinen kehitysyhteistyöministeri Jan Pronk sanoi kesällä, että Hollanti valitsi liian pieniä maita kumppaneiksi. Intiaa olisi pakko kuunnella, ja se loisi enemmän edellytyksiä tasa-arvolle, joka nyt on lähinnä filosofinen käsite, sanoi nyt ympäristöministeriötä johtava Pronk.
    Mutta Hollanti on myös kuunnellut, sanoo puolestaan Jeanine Schreurs ulkoministeriön perustamasta Ecooperationista, joka koordinoi sopimusten toteuttamista kehitysmaiden sisarjärjestöjen kanssa. Schreurs kertoo esimerkkinä Arnhemin projektista, jossa köyhän kaupunginosan ongelmiin kysytään neuvoa costaricalaisilta asiantuntijoilta.

Costa Ricassa tuloksia
Hollannin kannalta uusi kehitysyhteistyö on helpointa Costa Ricassa, missä on perinteitä niin demokratiassa kuin järjestö-, ammattiyhdistys- ja osuuskuntatoiminnassa.
    Costa Rican kohdalla keskitytään ekoturismiin ja oikeudenmukaiseen kauppaan. Yhdessä hankkeessa huonekasvien viljelijöiden ja hollantilaisen maahantuojan yhteisyritys tuo ympäristöystävällisesti tuotettuja pistokkaita Hollantiin ilman välikäsiä ja myy ne taimitarhoille.
    Ecooperation kehittää Costa Rican kanssa myös ilmastorahastoa. tossa Ne maat, jotka käyttävät suhteettomasti luonnonvaroja, maksavat sakkoa rahastoon, josta kustannetaan kestäviä hankkeita. Lahjoittaja ei pääse sanelemaan rahojen käyttöä. Costa Rican ympäristöministeri onkin kertonut ottavansa mieluummin miljoonan ilmastorahastosta kuin kymmenen miljoonaa kehitysyhteistyörahastosta.

Bhutanissa ja Beninissä
hankaluuksia

Bhutan ja Benin ovat vaikeampia kumppaneita. "Bhutan on hyvin kiinnostava maa, mutta siellä ei ole yhteiskunnallisia järjestöjä, ja osallistuminen on yksi sopimusten keskeisistä kohdista. Osallistuminen voidaan kyllä järjestää toisinkin, mutta meidän yhteiskuntamme on rakentunut voimakkaasti yhteiskunnallisten järjestöjen varaan", Vledder sanoo. Maiden suhteita vaikeuttaa lisäksi nepalilaisen vähemmistön kohtelu.
    Beninin taustalla vaikuttaa yhä marxilaisen diktatuurin kivulias perintö, joten myös sieltä puuttuvat järjestöt. Schreurs pitää lupaavana projektia, jossa nostetaan Beniniin myytyjen käytettyjen autojen ympäristöstandardeja. Toisessa hankkeessa hollantilaiset ja beniniläiset naiset tutustuivat toistensa elinkeinoihin. Osa beniniläisistä on sen ansiosta sijoittunut paikallishallintoon, jota maassa luodaan hallintoa hajautettaessa.

Seuraajilla helpompaa
Arvostettu NRC Handelsblad arvioi kesällä, että kehitysyhteistyösopimukset ovat "suurimmaksi osaksi epäonnistuneet". Myös viimevuotisessa Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa hollantilaiset saivat kuulla, että hienot periaatteet eivät toteudu käytännössä odotusten mukaisesti.
    Vledderin mielestä suurin ongelma on, että Hollanti haluaa edelleen asettaa ehtoja ja päättää siitä, mille projektille annetaan rahaa. Tärkeintä olisi luottaa sopimuskumppaneihin.
    Sopimusten toteuttamista vaikeuttaa myös, että Hollannin ulkoministeriö ei ole onnistunut vetämään mukaan kauppa- ja teollisuus- tai maatalousministeriötä. Ecooperation korostaa kuitenkin, että sopimusten alla on 160 hanketta, ja vielä ei ole arvioinnin aika.
    Sopimusten kohtalosta päätetään vuonna 2001. Uudenmallisen kehitysyhteistyön budjetti on tänä vuonna yli 117 miljoonaa markkaa, ja rahojen hallinta siirretään kehitysmaille vuonna 2000. Hollanti antaa kehitysyhteistyöhön 0,8 prosenttia bruttokansantuotteesta ja on väkilukuun suhteutettuna maailman suurimpia antajia,
    Hollanti toivoo myös muita länsimaita mukaan kestävään kehitysyhteistyöhön. "Seuraavalle maalle sen pitäisi olla jo helpompaa. Sen pitäisi ehdottomasti ottaa oppia meidän kokemuksistamme", Gerrit Vledder sanoo. o