Viikon visiitti
Antti Vahtera

Roskaruokaa rajan takaa
Elintarvikkeiden vapaakauppa vangitsee kuluttajat huolen häkkiin.

Ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus kuuluu Euroopan unionin johtaviin periaatteisiin. Vapaus on hieno ajatus, mutta sitä voidaan soveltaa tavalla, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Räikein esimerkki on elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus, käytännössä vapaakauppa.
    Tuontielintarvikkeiden valvonta on käynyt varsin ongelmalliseksi EU-jäsenyytemme aikana. Se on samalla poistanut erään yhteiskuntamme suojelumekanismin – epätäydellisen, mutta kuitenkin varsin tärkeän.
    Rajavalvonnan poistaminen on myös tehnyt vaikeaksi valvoa elintarvikkeiden tuontia maista, joiden suurissa keskittymissä toimivat tuotantolaitokset ovat aiheuttaneet laajassa mitassa eläinsairauksia.

Valtaosa Tanskan siipikarjasta on salmonellan saastuttamaa. Salmonellabakteerin aiheuttama tauti, salmonelloosi, johtaa oksennuksiin ja veriseen ripuliin, hoitamattomana niveltulehdukseen, jonka seurauksena voi olla pysyvä invaliditeetti. Taudin torjumiseksi tanskalaiset joutuvat keittämään munansa koviksi.
    Myös Hollannin siipikarjassa esiintyy paljon salmonellaa. Saksassa taas suursikaloiden vitsauksena on sikarutto, jonka takia satojatuhansia sikoja joudutaan vuosittain lopettamaan ennen aikojaan. Englannissa hullun lehmän tauti aiheutui eläinten saastuneesta ravinnosta.

Euroopan unioni on virallisesti kieltänyt karjan lihottamisen hormonivalmisteilla. Silti sitä on harjoitettu melko laajassa mitassa laittomasti. Belgiassa puhutaan suoranaisesta hormonimafiasta: noin puolet belgialaisten nauttimista pihveistä lienee hormoneilla terästettyjä. Takavuosina sattui jopa sellaista, että belgialainen mafia tappoi erään sen rötöksiä paljastaneen eläinlääkärin.
    Terveysjärjestö WHO:n tilastot kertovat, että Euroopan ruokamyrkytykset ovat kymmenessä vuodessa kolminkertaistuneet. Tehdasmaisten tuotantoyksikköjen tuotannon tehokkuus edellyttää erilaisia lisä- ja suoja-aineita sekä teuraseläinten pitkiä, kiduttavia kuljetuksia.

Suomessa on onneksi suosittu kotimaisia elintarvikkeita, joiden suosio on EU-jäsenyyden aikana jopa kasvanut. Jäsenyysneuvotteluissa Suomi sai komissiolta oikeuden pitää huolta siitä, että meille hyväksytään vain puhdasta lihaa ja kananmunia. Suomessa salmonellaa esiintyykin vain vajaassa prosentissa siipikarjaa, ja sikarutonkin leviäminen on saatu ehkäistyksi.
    Vaikka ylisubventoitu maataloutemme on ollut poliittinen ongelmalapsi, se on täyttänyt hyvin keskeisen tehtävänsä, kansanterveyden vaalimisen. Paljolti se on perustunut siihen, että pienimuotoinen, paikallinen maatalous on tässä mielessä – samoin kuin maaseudun elinkelpoisuuden säilyttäjänä – ylivoimainen verrattuna järjestelmään, joka perustuu suuriin, keskittyneisiin tiloihin.
    Toinen kysymys on, voiko kotimainen tuotanto pitkällä tähtäyksellä vastustaa kansainvälisen agrobisneksen paineita, jotka EU-maiden ohella heijastavat osaltaan vaatimukset maataloutemme "rationalisoinnista" Keski-Euroopan malliin. Jäljet eivät siis pelota? o

Antti Vahtera on Helsingin Sanomien entinen ympäristötoimittaja.