Pääkirjoitus
Lena Björklund
Vetreä ikäloppu
Fossiilillekin voi löytyä virkeä uudistajan osa, osoittaa pohjoismaisen maakaasuverkon kannattavuusselvitys.

VIHREIDEN PUHEENJOHTAJA, kansanedustaja Satu Hassi visioi pari viikkoa sitten Apu-lehdessä näkymää, jossa Suomen rannikon kaukolämpöä tuottavat hiilivoimalat muutettaisiin maakaasulla toimiviksi. Näin tehdessään hän antoi osavastauksen kysymykseen mistä muualta kuin ydinvoimasta lisäenergiaa voisi saada.
    Jos hiilivoimalat korvattaisiin nykyaikaisilla korkealla hyötysuhteella toimivilla kaasuvoimaloilla, vähentyisivät hiilidioksidipäästöt, vaikka sähköntuotanto samalla nousisi ydinvoimalan – 1 000 megawatin – verran. Maakaasu tuottaa hyötyenergiayksikköä kohden vain puolet kivihiilen hiilidioksidipäästöistä eikä juuri lainkaan hiukkas- ja rikkipäästöjä.

Maakaasun lisäkäyttöä puoltavat nykyään sinänsä niin kauppa- ja teollisuusministeriön skenaariot kuin ydinvoiman peruskannattajatkin, mutta oleellisinta kai on, millaisen roolin se energiapolitiikassa saa. Tilkitäänkö sillä vanhakantaisia skenaarioita vai valitaanko se tietoisesti sillaksi ilmastosopimuksen viitoittamaan kestävään energiatalouteen.
    Eilen Tukholmassa julkaistu pohjoismaista maakaasuverkkoa koskeva kannattavuusselvitys pitää maakaasua selvästi sinä hyvätapaisena energiana, joka osaltaan auttaa eurooppalaisia valtioita selviämään Kioton-sitoumuksistaan. Selvitys ei aseta maakaasua ja ydinvoimaa vastakkain, joten se on tehtävä tässä: maakaasu on ydinvoimaa kestävämpi silta tulevaisuuteen muun muassa siksi, että siitä on myös liikenteen tervehdyttäjäksi – matkalla sitäkin parempiin ajoneuvojen polttoaineisiin.
    Maakaasuperheeseen kuuluu myös biokaasu, jätekaasu. Se käy puhdistettuna kaikkeen mihin maakaasukin ja lisää siten energiavalikoimaa.

Kaasuselvitys arvioi putkistoa, joka rakentuu joko lännestä itään tai idästä länteen, tai molemmista suunnista samanaikaisesti, yhdistäen Norjan ja Venäjän kaasutoimitukset. Hanke todetaan kannattavaksi, mikä edistänee yritysten hakeutumista toistensa luo sitä toteuttamaan.
    Euroopan unioni piti selvitystä niin merkittävänä, että maksoi puolet sen kustannuksista. Selvityksen teki laajapohjainen kansainvälinen konsulttiryhmä. Esiin piirtyy kaasuverkosto, joka parinkymmenen vuoden sisällä voisi koskettaa paitsi Pohjoismaita, kolmea Baltian maata ja Venäjää, myös Belgiaa, Ranskaa, Saksaa, Hollantia ja Britanniaa. Tilanteessa, jossa Suomessa yhä käydään energiakeskustelua niin kuin vanha levysoitin olisi juuttunut paikoilleen, selvitys on informatiivisuudessaan vaikuttava.
    Ensimmäiset päätökset maakaasun käytön lisäämisestä olisi selvityksen mukaan tehtävä ensi vuonna, jotta maakaasuputken ensimmäinen vaihe voisi valmistua vuonna 2005.

Vihreässä energiataloudessa korostuvat energian säästö, puuhakkeen ja tuulivoiman lisäkäyttö sekä vihreät sähkömarkkinat. Maakaasu nähdään sillanrakentajana hyvinkin maltillisella aikataululla: kivihiilivoimalat poistettaisiin käytöstä kymmenessä vuodessa.
    Tanskan hallitus on äkkipikaisempi: siellä ollaan jo sulkemassa viisi isoa hiilivoimalaa. Sähkö tuotetaan yhä enemmän maakaasulla ja toisaalta tuulivoimalla, josta Tanskassa vuonna 2030 näillä näkymin saadaan jo 50 prosenttia sähköstä. Näin Tanska soveltaa kestävän kehityksen Agenda 21 -ohjelmaa energiapolitiikakseen.
    Ilmastosopimuksen hengessä Pohjoismaissa ollaankin sulkemassa kaikkiaan kolmisenkymmentä hiilivoimalaa. Hihat olisi pantava heilumaan myös Suomessa, ainakin mahdollisen kaasuverkon maisemissa. o