Salainen kansio sulkee rajoja / Vihreä Lanka 29.10.1998

Salainen kansio sulkee rajoja
Jyri Tyynelä
POLIITTINEN KOHU muistion ympärillä alkoi syyskuussa. Silloin julkisuuteen vuoti tieto Itävallan tekemästä asiakirjasta, jossa hahmotellaan unionin tulevaa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Erityisesti Euroopan parlamentissa asia herätti tuohtumusta.
    "Heinäkuun lopulla parlamentin kansalaisoikeusvaliokunnassa vieraillut Itävallan ministeri ei maininnut koko dokumenttia, vaikka siitä erikseen häneltä kysyttiin. Myöhemmin paljastui, että muistio oli olemassa jo 1. heinäkuuta. Ministeri siis valehteli valiokunnalle ja käyttäytyi parlamenttia kohtaan tavalla, jota ei voi hyväksyä", sanoo saksalainen vihreä europarlamentaarikko Claudia Roth.

Kolmas kerta
toden sanoo?

Suomessa sisäasiainministeriö lähetti muistion eduskunnalle luottamuksellisena vedoten unionin yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan yksittäisten jäsenmaiden kannat eivät ole julkisia. Suuri valiokunta ei kuitenkaan nähnyt salailulle perusteita ja päätti julkistaa asiakirjan.
    Jäsenmaat ovat kommentoineet muistiota neuvoston työvaliokunnassa. Itävalta on joutunut muuttamaan alkuperäistä esitystään huomattavasti. Maa esittelee siitä jo kolmannen version tänään torstaina epävirallisen kokouksensa aloittavalle sisä- ja oikeusasianneuvostolle.
    Epävirallisten tietojen mukaan muistion kolmas versio lähetetään Euroopan parlamentin kansalaisoikeusvaliokunnalle, jonka käsittelyn jälkeen parlamentin täysistunto ottaa asiakirjaan kantaa. Parlamentin kanta ei juridisesti sido jäsenmaita, mutta se on poliittisesti tärkeä. Itävallan alkuperäinen aikataulu oli tuoda asiakirja ministerineuvoston joulukuun kokoukseen, mutta parlamentin käsittely uhkaa romuttaa nämä aikeet.

Rajankäyntiä
pakolaisen
määritelmästä

Jos muistion valmistelutapa ei ole herättänyt erityistä riemua, ei sitä ole tehnyt myöskään asiakirjan sisältö.
    Eniten kritiikkiä on aiheuttanut ensimmäisen version esitys Geneven pakolaissopimuksen täydentämisestä, muuttamisesta tai korvaamisesta kokonaan. Sopimus ei Itävallan mukaan sovellu esimerkiksi etnisten konfliktien aiheuttamaan pakolaisuuteen.
    "Geneven sopimuksen pakolaismääritelmän mukaan on aivan selvää, että suurin osa Bosnian tai Kosovon sotaa paenneista on pakolaisia. Heitä vainotaan etnisen taustansa tai poliittisten mielipiteidensä takia. Tästä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä", korostaa Pakolaisneuvonta ry:n lakimies Kristina Stenman.
    Oikeus hakea turvapaikkaa on myös Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen lupaama yleismaailmallinen oikeus. Sen säilyttäminen on sisäministeri Jan-Erik Enestamin mukaan myös Suomen kategorinen lähtökohta kaikissa neuvotteluissa.
    Muistion toisessa versiossa Itävalta ei enää esitäkään subjektiivisen turvapaikkaoikeuden kumoamista, vaan puhuu sitä täydentävästä vastaanottajamaan poliittiseen harkintaan perustuvasta mekanismista. Miten tämä uusi periaate suhtautuisi turvapaikkaoikeuteen, jää epäselväksi.

Ensin lähtö, sitten anomus
Muistiossa vältetään johdonmukaisesti pakolaisuuteen liittyvän terminologian käyttöä. Esimerkiksi Bosnian tai Kurdistanin konfliktien aiheuttamista pakolaisista se puhuu siirtolaisina. Erityisen kohtalokkaita seurauksia pakolaisuuden ja siirtolaisuuden sekoittamisella on käännytyksiä tehtäessä.
    Muistion esittää luvattomien rajanylittäjien palauttamista ensin takaisin rajan yli, jonka jälkeen vasta käynnistetään muut menettelyt. Toiseen versioon on lisätty epämääräinen viittaus palauttamiskieltoon.
    Pakolaisten palauttamiskielto turvattomiin lähtömaihin löytyy pakolaissopimuksen lisäksi myös Suomen hallitusmuodosta. Traaginen esimerkki eurooppalaisesta palauttamiskäytännöstä saatiin syyskuun lopulla, kun belgialaiset poliisit tukehduttivat nigerialaisen Semira Adamun tyynyllä kuoliaaksi palautuslennon aikana.
    "Herää kysymys, heijastavatko tämänkaltaiset otteet sitä, mitä vähitellen eurooppalaisissa oikeusvaltioissa sallitaan poliisilta ja viranomaisilta. Jos ihmisoikeudet ovat yksi unionin peruspilareita, niin kyllä sen olisi pakko näkyä tällaisessakin paperissa", Stenman perää.

Sopimuksia ja sotilaita
Laittomien maahanmuuttajien torjuntaa tehostaakseen Itävalta ehdottaa, että unioni solmii kolmansien maiden kanssa palauttamissopimuksia. Tavoitteena on samankeskisten ympyröiden järjestelmä, jonka ytimen muodostaisivat Schengen-maat. Ulompien kehien valtiot sidotaan järjestelmään ehdollistamalla niiden jäsenhakemus tai unionilta saama taloudellinen apu yhteistyöhön.
    "Tämä on kiristystä ja arkkitehtuuri, jossa unioni luo idän rautaesiripun murtumisen jälkeen uuden muurin itää ja etelää kohtaan", Roth huomauttaa.
    Bosnian sodan vaikutuksiin viitaten Itävalta toivoo Euroopalta nykyistä itsenäisempää interventiota kehittyviin kriiseihin kaikin käytettävissä olevin, myös sotilaallisin, keinoin.
    "Kriisialueille tehtäviin interventioihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on maahanmuuttopaineiden vähentäminen, on suhtauduttava erityisen varauksellisesti", Enestam linjaa Suomen kantaa.

Jotain hyvääkin
"Myönteistä paperissa on perusteellinen lähestymistapa aiheeseen. Se on ensimmäinen suora ja terävä analyysi unionin maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmästä. Perusviesti on, että Euroopan hajanainen politiikka ei ole johtanut pysyviin tuloksiin", väittää neuvonantaja Dirk De Winter kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön International Organization of Migrationin päämajasta Genevestä.
    Todennäköisesti monet muistion esille nostamat asiat toteutuvat. Uudistuslistalla ovat muun muassa tilapäisen suojelun kehittäminen, eurooppalainen laajennettu pakolaissopimus, tehokkaammat tietokannat maahantulijoista ja parempi yhteistyö unionin toimielinten välillä. Ensi keväänä voimaan astuva Amsterdamin sopimus edellyttää jäsenmailta yhteistä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa viiden vuoden sisällä voimaantulosta eli viimeistään vuonna 2004.
    Itävallan muistion vastaanotto on muistutus pienen maan vaikutusvallan rajoista ja ennenkaikkea siitä, että koko unionin perusrakenteita mullistavaa uudistusta ei kannata jättää yksittäisen virkamiehen valmisteltavaksi.
    "Ei pelkästään Suomi, vaan valtaosa jäsenmaista lähtee siitä, että ilman yhteistä analyysiä ei voida rakentaa yhteistä politiikkaa. Ellei tähän lähdetä neuvoston työryhmien kautta, ennustan aika huonoa tulevaisuutta Itävallan ehdotuksille", Enestam toteaa. o