Pikkukaupungin omakuva hahmottuu / Vihreä Lanka 15.10.1998

Pikkukaupungin omakuva hahmottuu
Asialla
FM Teija Ojankosken väitöskirja "Oikea pieni kaupunki. Maantieteen ja asukkaiden näkökulma suomalaiseen pikkukaupunkiin" tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 16.10.
Teija Ojankoski
PIKKUKAUPUNGEISTA TIEDETÄÄN hyvin vähän ja puuttuvaa tutkimustietoa on paikattu mielikuvilla ja oletuksilla. Minkälainen sitten on suomalainen pikkukaupunki kulttuurisena ja jokapäiväisen elämän ympäristönä?
    Tätä selvitin tutkimuksessani. Asukkailta kysyttiin, mitkä piirteet ovat ominaisia pienen kaupungin sosiaaliselle elämälle. Kyselyissä ja haastatteluissa olivat mukana Pietarsaari, Tammisaari, Forssa, Vammala, Uusikaupunki ja Kankaanpää.
    Pikkukaupunkina voidaan pitää 10 000–40 000 asukkaan kaupunkia. Kuitenkin vasta kaupunkimainen rakenne ja toiminnot tekevät paikkakunnasta kaupungin.
    Kulttuurisina ympäristöinä pienet kaupungit ovat vaikeasti kategorisoitavissa. Myönteiset mielikuvat liittyvät uskomuksiin lähes runollisesta idyllistä. Kielteiset mielikuvat taas liittyvät nurkkakuntaisuuteen sekä yleiseen kaupunkitoimintojen ja kulttuurin vähäisyyteen.
    Pikkukaupungin elämässä kuvastuvat maailmanlaajuiset kulttuuriset virtaukset, kansalliset kehityskulut sekä paikalliset ilmiöt. Niiden keskellä asukkaat antavat kaupungille sen olemuksen ja luovat sille erityisen ilmapiirin.

Turvallinen ja
ihmisläheinen

Pikkukaupunkilaiset arvioivat itse, että heidän asuinpaikkansa on luonnonläheinen, turvallinen ja ihmisläheinen elinympäristö. Siellä voi suojautua rikoksilta ja väkivallalta paremmin kuin suurissa kaupungeissa.
    Pieni kaupunki hahmottui haastateltujen mielissä suuren kaupungin vastinpariksi ja vaihtoehdoksi. Pieni kaupunki edustaa hyväksyttävää kaupunkia siinä mielessä, että se on sentään kaupunki. Sillä on kaikki kaupungilta vaadittavat rakenteelliset ja toiminnalliset ominaisuudet vaikka pienemmissä mittasuhteissa kuin suuressa kaupungissa. Pieni kaupunki on monille ainoa oikea, ihmisen kokoinen kaupunki.
    Löyhä sosiaalinen tarkkailu ja kontrolli voidaan nähdä arkipäivän toiminnoissa, mutta myös kriisitilanteissa yhdistävänä tekijänä. Se myös helpottaa asioimista virastoissa, pankeissa ja kaupoissa. Vaikka tarkkailu koetaan usein kiusallisena ja joskus jopa haitallisena, jokapäiväisen elämän sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta se nähdään myönteisenä.

Kauneus tukee
oman paikan tuntua

Mahdollisuus nauttia luonnosta kaupungissa on yksi eniten arvostetuista pikkukaupungin piirteistä. Kauneus koristaa yleisesti pikkukaupunkeja. Se luo asukkaille esteettisiä kokemuksia ja rakentaa osaltaan pikkukaupunkia henkilökohtaisena paikkana.
    Pikkukaupungissa rakennettu ympäristö ja luonnonympäristö edustavat pikkukaupunkilaisille toisaalta pysyvyyttä ja toisaalta paikkoja, joissa näkyy maailmanlaajuisten kehityskulkujen heijasteita.
    Rakennetussa ympäristössä arvostetaan vanhan säilyttämistä. Vanhat hoidetut rakennukset ovat osa kaupungin identiteettiä, muistia ja historiaa. Vanha merkitsee pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Yhdessä uuden rakennuskannan kanssa ne tekevät pikkukaupungista nykykaupungin.

Maaseutukin velvoitttaa
Pikkukaupunkilaisten ajatuksellinen yhteys maaseutuun ja agraariseen perinteeseen näkyy siinä, että he pitävät itseään elämäntavoiltaan ja ajatuksiltaan sekä maaseutu- että kaupunkihenkisinä. Modernius ja traditionaalisuus vallitsevat yhtäaikaa. Ilmiö kuvastaa hyvin kulttuurisen kaupungistumisen hitautta rakenteelliseen kaupungistumiseen verrattuna.
    Keskusta-alue on pikkukaupunkilaiselle tärkeä, koska se jäsentää monia pikkukaupungin arjen toimintoja. Pienelle keskusta-alueelle ovat keskittyneet lähes kaikki kaupungin palvelut ja toiminnot. Asuinalueiden palvelut ovat vuosien myötä kutistuneet lähes olemattomiin.
    Asuinalueiden toiminnot ovat entistä enemmän yksityisen elämänpiirin ympäristöjä. Kaupunkirakenteessa keskusta on eriytynyt julkiseksi tilaksi ja sitä ympäröivät asuinalueet ovat muuttuneet luonteeltaan yksityisiksi tiloiksi. Mielenkiintoista kuitenkin on, että pienessä kaupungissa julkiset tilat näyttäisivät olevan vähemmän julkisia kuin suuressa kaupungissa.

Kaupunki on myös
elämistä varten

Suomessa kaupunki on nähty työn ja toiminnan sijaintipaikkana ennemmin kuin asumisen ja elämisen ympäristönä. Kaupunkikulttuurin ja sen asukkaiden jokapäiväisen elämän kautta muodostuvan hengen, identiteetin tai kaupungin sisäisen olemuksen sisällyttäminen kaupungin kriteereihin on ollut hankalaa.
    Taustalla on Suomen nopea kaupungistuminen ja Pohjoismaille tyypillinen kaupunkikulttuurin nuoruus sekä maaseutuelämän hallitsevuus. Näin myös pikkukaupunkikokemus on varsin lyhytaikainen ja jatkuvuudesta syntyneitä perinteitä on hyvin vähän.
    Vasta nyt, kun kaupungistuminen on saavuttanut kypsyysvaiheen, ovat esiin nousseet kysymykset kaupunkilaisuudesta, erilaisista kaupunki-identiteeteistä ja kulttuurisista kysymyksistä. Myös viime vuosien aikana kaupunkeja ravistelleet rakenteelliset muutokset sekä kaupunkipolitiikan tarpeellisuuden tiedostaminen ovat muuttaneet suhtautumista pieniin kaupunkeihin.
    Kaupunkimaisessa ympäristössä eläminen on totuttanut ihmiset yhteisössä elämiseen. Yksilöt ovat sopeutuneet kaupunkielämään välttämättömyytenä, koska he haluavat pitää kiinni muun muassa palveluista ja lyhyistä välimatkoista. Itse asiassa suuri osa suomalaisista on saanut sopeutua kaupunkilaisuuteen ja kaupungistumisen tuomiin muutoksiin juuri pienissä kaupungeissa ja taajamissa.

Pikkukaupunkia
on väheksytty

Yhteiskunnan poliittiset ja taloudelliset tekijät ovat jatkuvasti luoneet pikkukaupungeissa paineita toimia vastoin arkisia realiteetteja ja pikkukaupunkimielikuvia. Pikkukaupungit ovat tyypillisesti pyrkineet olemaan suurempia kuin mihin niillä on ollut edellytyksiä.
    Pienet kaupungit ovat tavoitelleet suurkaupunkimaisuutta kasvuodotuksineen ja kaupunkisuunnitelmineen. Ristiriita pikkukaupunki-identiteetin sekä vallitsevan poliittisen ja taloudellisen kasvukulttuurin välillä on ollut ilmeinen. Tämä on vaikeuttanut pikkukaupunkien profiloitumista omanlaisiksi kaupunkiympäristöiksi vaikka yritykselle on aitoa pohjaa.
    Lisäksi suuri osa Suomen kaupungeista on pieniä. Tästä huolimatta kaupunkitutkimus on lähes poikkeuksetta perustunut suurten kaupunkien todellisuuteen. Pienet kaupungit ovat jääneet syrjään teoreettisessa keskustelussa ja käytännönläheisissä tutkimuksissa.
    Pikkukaupunkia on väheksytty. Tämä on marginaalistanut pienet kaupungit suuriin kaupunkeihin verrattuna. Samalla sen voi katsoa vähättelevän niitä kaupunkikulttuurin ilmauksia, jotka suurkaupunkiympäristön ulkopuolella ovat saaneet paikallisia "pikkukaupunkimaisia" piirteitä. o