Hullut päivät
Vesa Sisättö

Vain halpoja kirjoja, kiitos!
Huokeat opukset korottavat kulttuurista pääomaa.

Koska olen kirjallisuustieteilijä, käsieni kautta kulkee paljon kirjoja. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että ostaisin usein kirjoja kirjakaupasta. Oikeastaan ostan sieltä vain lahjoja jouluna ja sukulaisten synttäreinä. Minulta saa hyvin punnittuja, mutta tasaisen samanlaisia lahjoja – kirjoja.
    Kirjallisuustieteellinen koulutus antaakin ennen kaikkea valmiuksia valita lahjakirjoja. Hyödyllinen taito muutaman kerran vuodessa.
    Kaikkein eniten lainaan kirjoja – kirjastoista, en niinkään kavereilta. Osa näistä lainakirjoista on minulle jo aivan kuin omia. Puolitoista vuotta sitten valmistuneen graduni toinen tutkimuskohde, Ursula K. Le Guinin Maameren tarinoiden alkukielinen laitos on ollut minulla lainassa reilut kolme vuotta Espoon kaupunginkirjastosta. Olen yrittänyt ostaa kirjaa kirjastosta, sillä se oli jo lainattaessa aivan säleinä ja muutaman vuoden kirjallisuustieteellisten kaivausten jäljiltä opus on jotensakin aukimyllerretty. Kaiken lisäksi tarvitsen kirjaa vielä.

Nuorempana olin kova poika keräilemään kaikenlaista – postimerkkejä, sarjakuvia, pullonkorkkeja – mutta myöhäisteininä se jäi, koska pidin harrastusta hieman dorkana. Muutama vuosi sitten huomasin yllättäen aloittaneeni kirjojen keräilyn. En tietenkään keräile mitä tahansa roskaromaaneja, vaan tieteis- ja fantasiateoksia.
    Siirsin kaikki tämän alan kirjat samaan hyllykköön – ne veivät tilaa noin kaksi hyllyä lundiani kaikkiaan neljästä. Kokoelmani alkoi kuitenkin kasvaa nopeasti – se vie nykyisin lähes koko kirjahyllyn – kiitos Matinkylän Lähetyskirpputorin.

Käyn kirpparilla yleensä lähes päivittäin, joten pysyn hyvin kärryillä sen valikoimista. Parasta Lähetyskirpparilla ovat hinnat. Harva kirja maksaa kymppiä enempää, englanninkieliset pokkarit yleensä neljästä kahdeksaan markkaa. Ja bonuksena kirjahyllyjen kaivelun voi tehdä iloisen virsimusiikin säestyksellä.
    Teen kirjaostoksia myös kirjastojen poistomyynnistä. Jälleen halpa hinta on oiva kannustin. Kirjat ovat tietysti hieman rähjäisiä ja rumasti muovitettuja, mutta itse pidän kirjavista kirjahyllyistä.

Poistomyynteihin liittyy eräs henkilökohtainen romanttinen tarina. Eräänä iltana vuosia sitten pengoin Rikhardinkadun kirjaston poistokärryä. Äkkiä huomasin hyvän kirjan. Vieressäni seisoi nuori nainen, joka myös huomasi laatuopuksen. Kätemme sujahtivat ristikkäin, kun kumpikin nappasimme itsellemme oman kappaleen Bulgakovin klassista teosta Saatana saapuu Moskovaan. Katsoimme toisiamme, naurahdimme ja menimme sitten kassalle maksamaan ostoksiamme.
    Luulette tietysti, että hänestä tuli myöhemmin vaimoni tai jotain. En ole nähnyt häntä sen koommin. o

Vesa Sisättö on espoolainen vaativien fantasiakirjallisuuspalveluiden tuottaja ja halpojen kirjojen rakastaja.