Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Pajatso meni jumiin
Helsinki voi menettää rahakasta rakennusoikeutta, jos musiikkitalo ei nouse Töölönlahdelle.

TÖÖLÖNLAHDEN SUUNNITTELUSSA kulkee toisiinsa toivottomasti sotkeutuneena kolme juonnetta: musiikkitalon tarve, kysymys VR:n makasiinien suojelusta sekä Helsingin kaupungin virkamiesjohdon into luoda alueelle myyntikelpoista rakennusoikeutta. Tämä viimeksi mainittu seikka on noussut julkiseen keskusteluun vasta hiljattain (HS 1.10.), mutta se saattaa silti olla koko karusellin pohjimmainen käyttövoima.
    Helsingin kaupungin ja valtion välinen sopimus tarkoittaa karkeasti ottaen sitä, että kaupunki saa myydä Töölönlahden alueelta 62 neliötä rakennusoikeutta aina kun valtio rakentaa sinne 38 neliötä. Musiikkitalo laskettaisiin Sibelius-Akatemian ansiosta valtion hankkeeksi, joten sen sijoittaminen nimenomaan sopimuksen tarkoittamalle alueelle takaisi osaltaan Helsingille kullanarvoista myytävää. Jos paikka on haettava muualta, pajatso ei laukea.

Sinänsä taloudellisen näkökulman ylipainottuminen Töölönlahden suunnittelussa ei olisi ihme – istuuhan alueen toteuttamistyöryhmässä enemmän taloustieteilijöitä kuin yhdyskuntasuunnittelun spesialisteja. Se ainoakin arkkitehtuurin edustaja katosi ryhmästä samalla kun kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Paavo Perkkiö sai lähteä. Tästä Helsingin Seudun Arkkitehdit ovatkin saaneet aiheen kirjelmöidä Helsingin kaupungille.
    Erityisen yksipuoliselta työryhmän miehitys näyttää siksi, että arvokeskustelu on nyt pakko käydä loppuun asti. Kouliintuminen kustannusten ja tuottojen vertailuun ei luo sille parasta mahdollista pohjaa.
    Kaupunkilaisten vaatimusten, toiveiden ja pelkojen huomioonottaminen edellyttää uudenlaista suunnittelukulttuuria. Sitä olisi nyt syytä harjoitella, vaikka uusi rakennuslaki ei vielä olekaan voimassa.

Töölönlahden palapeli loksahti aivan uuteen asentoon, kun Yleisradion hallintoneuvosto päätti tiukan äänestyksen jälkeen edellyttää musiikkitalolle myös vaihtoehtoisia tontteja. Opetusministeri Olli-Pekka Heinosen tiistaisen lausunnon mukaan Yleisradion pitää nyt joko pyörtää päätöksensä tai sitten Sibelius-Akatemian tiloja aletaan suunnitella erikseen.
    Jos hanke etenee kaupungin ja valtion voimin, osoite olisi epäilemättä taas VR:n makasiinien tontti. On selvää, että päätös makasiinien suojelusta on tehtävä, muuten hanke junnaa joka tapauksessa paikallaan. Yksi vaihtoehto olisi tietysti julistaa ideakilpailu, jonka tarkoitus olisi löytää musiikkitalolle paikka. Samalla olisi kuitenkin hyväksyttävä se, että rakentaminen siirtyy. Päätös ei ole helppo, koska musiikkitalon tarve sinänsä on laajasti tunnustettu.

Arkkitehtikilpailua voi tietenkin käyttää myös sen asian selvittämiseen onko paikka kaavaillun kokoiselle tai uudelleen määritellylle musiikkitalolle ollenkaan mahdollinen. Monet asiantuntijat ovat sanoneet, että ainakaan jättiläismassaa ei mitenkään saa puristettua eduskuntatalon eteen.
    Kilpailua ei siis missään nimessä saisi järjestää sillä mielellä, että sen tuloksista on pakko jotakin toteuttaa. Kilpailusta ei saa hakea oikeuteusta sille, että mikä tahansa lähtökohdiltaan kestämätön visio valetaan ikuisiksi ajoiksi betoniin. o