Kolumni
Hannu Katajamäki

Pääoman valta horjuu
Paluu talouden sääntelyyn saa viimeinkin kannatusta.

Sosialismin sortuminen tulkittiin varsinkin länsimaissa kapitalismin voitoksi. Alettiin puhua transitiovaiheesta, jonka lopputulemana entiset sosialistimaat olisivat omaksuneet mahdollisimman vapaan markkinatalouden ja länsimaisen demokratian. Johtavat länsivallat, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto alkoivat kannustaa Venäjää ja entisiä kansandemokratioita vimmaiseen ykstyistämiseen ja mahdollisimman sääntelemättömään markkinatalouteen.
    Yksityistämisen seurauksena omistusta on siirtynyt länsimaihin, sillä kehityskelpoiset yritykset ovat olleet haluttuja kohteita sijoittajille. Liian nopeasti purettu kollektiivimaatalous on suistamassa laajoja osia postsosialistisen maailman maaseudusta lopulliseen köyhyyteen ja näköalattomuuteen. Erityisen dramaattista on ollut Venäjän Karjalan maaseudun heikkeneminen 1990-luvun aikana.

Entisten sosialistimaiden uusrikkaat eivät ole kiinnostuneita oman maansa yritystoiminnan kehittämisestä, vaan nopeasti hamuttuja voittoja siirretään länsimaiden pankkien turvallisiin holveihin. Kaukana on ihanne kansalaisilleen tasapuolisesti hyvää tuottavista yhteiskunnista. Enemmänkin on kyse taloudellista siirtomaista, joita länsimainen suurpääoma imee tyhjiin pienten kansallisten eliittien avulla.
    Markkinatalous on 1990-luvulla johtanut entisissä sosialistimaissa ahneuden eetokseen, kansalaisten eriarvoistumiseen ja alueellisen kehityksen vinoutumiseen. Venäjä on kaaoksessa ja sen talous romahtamassa, mutta silti länsimaista tulee neuvoja ja kehotuksia jatkaa eteenpäin "ainoalla oikealla tiellä".

Venäjällä näyttää kuitenkin olevan järki voittamassa. Uusi hallitus on tehnyt ainoan mahdollisen johtopäätöksen: talouden toimintaa on pakko säännellä ja suunnitella, sillä muuten kansa maksaa liian suuren hinnan länsimaisten markkinatalousmaanikkojen neuvojen seuraamisesta.
    Sääntelemättömän markkinatalouden tuhotyö entisissä sosialistimaissa on opiksi myös perinteisille markkinatalousmaille. Viimeistään näinä aikoina olisi hyvä huomata uusliberalismin vaarat ja oivaltaa, että talous on hyvä renki, mutta huono isäntä.
    Sokea alistuminen markkinavoimille johtaa epävarmuuteen, harvojen valtaan ja vääristyneeseen maailmaan. Maailmassa, jossa talous on kaikki, mutta ihminen ei mitään, on jotakin perustavanlaatuisesti väärää.

Täysin vapaa markkinatalous on osoittanut heikkoutensa ja ihmiskasvottomuutensa. Yhä useammat ihmiset ovat taloudellisessa ahdingossa. Kertyvä varallisuus kasaantuu yhtä harvemmille. Kaiken lisäksi maailman talous on poikkeuksellisen epävakaassa vaiheessa.
    Kansainvälisen yhteisön suurin haaste on alkaa keskustella talouden sääntelyn pelisäännöistä. o