Riskit ja hyödyt jakavat kentän / Vihreä Lanka 8.10.1998

Riskit ja hyödyt jakavat kentän
Päivi Sihvola
GEENIMANIPULOITUJEN KASVIEN käyttäytymisestä on kyllä tietoa, mutta tutkimus on painottunut siihen, millainen niiden suorituskyky on maatalouden tehokkuuden kannalta. Näin kertoo vanhempi tutkija Rikke Bagger Jørgensen RISØ-tutkimuskeskuksesta Tanskasta. Ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta relevanttia tietoa ei saada, ellei kenttäkokeita rakenneta jatkossa vastaamaan näihin kysymyksiin, hän korostaa.
    Bagger Jørgensen toivoo, että virkamiehet olisivat hiukan vastuullisempia ja jopa aggressiivisempia, kun yhtiöt hakevat lupia geenimanipuloitujen organismien (GMO) kenttäkokeille. "Niiltä pitäisi edellyttää enemmän."
    Bagger Jørgensen oli yksi noin sadasta tutkijasta ja viranomaisesta, jotka kokoontuivat viime viikolla Helsinkiin pohtimaan geenimanipuloinnin riskejä ja mahdollisuuksia. Suurin osa heistä tuli Pohjoismaista, mutta kaukaisimmat Singaporesta ja Yhdysvalloista.

Yllätyksistä vaikeuksia
Tutkija Kirsti Kvaløy Norjan Luonnontutkimuskeskuksesta (NINA) sanoo, että geenimanipuloitujen organismien käyttäytymisen seuranta on hankalaa siksi, ettei yllätyksille voi etukäteen rakentaa mittaria. Kyse voi olla odottomattomista muutoksista muunnellussa kasvissa tai eläimessä itsessään, ympäristössä tai näiden kahden vuorovaiktuksessa.
    "Tämä on ehkä tärkein perustelu varovaisuusperiaatteen soveltamiseen geenimanipuloitujen organismien yhteydessä", Kvaløy arvioi.
    Hänen mukaansa keskeistä on joka tapauksessa selvittää riskit. Voiko muunnellusta versiosta kehkeytyä rikkaruoho tai tuhoeläin? Voiko se risteytyä villien sukulaistensa kanssa siten, että näistä tulee maanvaiva? Voiko muunneltu organismi muodostaa suoran uhkan ihmisille, kotieläimille tai luonnonvaraisille organismeille? Kysymys on siis myös uhkasta luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille.
    Erikoistutkija Jussi Tammisola maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo, että seurantatukimuksen tekeminen on niin kallista, ettei sitä voi laittaa yritysten vastuulle. Hän ei muutenkaan pidä geenimuunneltuja organismeja minkäänlaisena riskinä.

"Me etsimme hirviöitä"
Maallikkoa tuskin lohduttaa se, että tutkijatkin ovat eripuraisia siitä, milloin geenimanipulointi tuottaa riskejä, joita perinteinen jalostus ei sisällä. Geenimuuntelu ei juuri nosta vastustusta, jos se vain tuottaa saman tuloksen kuin perinteinen menetelmä, mutta helpommin. Harmaa alue alkaa, kun esimerkiksi yhdistellään kasvien ja eläinten geenejä tai puututaan radikaalisti kalojen aineenvaihduntaan.
    "Me etsimme vain hirviöitä", heitti johtaja Hans Løkke Tanskan kansallisesta ympäristötutkimuskeskuksesta.
    Seminaarin ainoat spontaanit aplodit torstaina sai norjalainen tutkija, joka kysyi yleisön joukosta, eikö tämä keskustelu olisi pitänyt saada käytyä jo kymmenen vuotta sitten. "Ellemme me tutkijat pääse tästä yhteisymmärrykseen, aikamme on ohi."

"Tekniikka ei ole
sinänsä vaarallista"

Myös johtaja Robert Hay Skotlannin maataloustutkimusvirastosta korosti osallistumista julkiseen keskusteluun. Hän kannusti ylittämään muurin, joka on tutkijoiden ja kansalaisten välillä. "Se on viestini Pohjoismaille". Hayn mukaan kansalaisten epäluottamusta kuvastaa sekin, että ekoterroristit ovat Britanniassa hävittäneet merkittävän osan koepelloista, joille geenimuunneltuja kasveja on istutettu.
    "Tässä tekniikassa ei ole mitään vaarallista sinänsä. Meidän on saatava välitettyä ihmisille tämä selkeä viesti", vakuuttaa puolestaan professori Norman MacLean Southamptonin yliopistosta Britanniasta. Hän on erikoistunut kalojen manipulointiin. Riskejä voidaan hänen mukaansa hallita muun muassa siten, että muunnelluista yksilöistä tehdään lisääntymiskyvyttömiä.
    MacLean vertaa geenimanipuloitujen kalojen leviämistä siihen, että jokin eksoottinen laji tuodaan uuteen ympäristöön. "Noin joka kymmenes niistä säilyy hengissä ja niistäkin vain joka kymmenes muuttuu tuhoeläimeksi." Riski on siis yksi prosentti.

Poliitikot päätävät
Bagger Jørgensen sanoo, että geenimanipuloinnissa piilee suuria mahdollisuuksia, mutta myös suuria riskejä. Tutkijana hän ei ota kantaa siihen, missä siedettävän riskin raja menee: "Se on poliittinen päätös."
    "Toivottavasti seuraavan sukupolven siirtogeeniset kasvit ovat parempia ja niistä on todella hyötyä kuluttajille. Toivon että tuloksena olisi parempi elämä, parempi terveys ja parempi ympäristö."
    Toistaiseksi näin ei hänen mukaansa ole, mutta "ehdimme vielä päättää, mitä haluamme tältä teknologialta, meillä on vielä mahdollisuus".

"Autoissakin on riskejä"
"Onhan autoissakin suuria riskejä, mutta koska niistä on paljon hyötyä, me otamme riskit. Tilanne on sama geenimanipuloinnin kohdalla. Meidän kannattaa ottaa riskit", sanoo tutkija Kristofer Vamling Svalöf Weibull AB:stä Ruotsista.
    Ainakin maanviljelijän kannattaa, koska Vamlingin mukaan nettotuotot nousevat satoja markkoja hehtaarilta. Vamlingin esimerkit tulevat USA:sta ja koskevat puuvillaa, tupakkaa, maissia ja rypsiä.
    Vamling veikkaa, että uuden vuosituhannen alussa näemme ensimmäisen syötävän rokotteen – banaanin, joka ehkäisee koleraa. Vuoden 2010 tienoilla taas kehitetään riisi tai venhä, johon on ympätty äidinmaidon proteiineja.
    Yksi asia on Vamlingin mukaan ainakin varma: resurssit geeniteknologian alalla keskittyvät kiihtyvällä vauhdilla. Hän näytti vuoden vanhaa kalvoa, jossa lueteltiin alan suurimmat firmat. "Tämä on todella historiallinen esitys, koska vuodessa ehtii tapahtua niin paljon", hän luonnehti. Vamling veikkaa, että pelikentälle jää lopulta vain muutama iso yhtiö.
    "En sano, että olen siitä iloinen, mutta ei se välttämättä ole riski", Vamling toteaa. o