Viikon visiitti
Terhi Brusin

Vaikea voitto
Vaalit täyttivät Saksan vihreiden toiveet, mutta hallitustie ei ole siloinen.

Vihreillä oli liittopäivävaaleissa kaksi tavoitetta: Helmut Kohlin passittaminen eläkkeelle ja punavihreä enemmistö. Molemmat täyttyivät, vaikka vihreiden äänimäärä jäi vajaaseen seitsemään prosenttiin ja kaksi edustajapaikkaa menetettiin.
    Kohl vetosi vaalikampanjassaan lähinnä vanhoihin saavutuksiinsa. Linjapuheissa puhujapöntön korkeuksista hän oli uskottava, mutta totuus tuli ilmi, kun keskustelukumppani oli lähempänä.
    Television vaalitentit olivat surkuhupaisaa katsottavaa, jotka todistivat kanslerin etääntyneen toivottoman kauas kansastaan. "Mitä pötyä te oikein puhutte, minä olen kansleri", hän kommentoi eräällekin huolestuneelle työttömälle itsevarmaan tyylinsä, ja osoitti jälleen kerran, ettei ota itseensä aiheellistakaan arvostelua.

Haastaja Gerhard Schröderin teot ja aikeet pengottiin aina menneitä avioeroja myöten. Samassa hengessä olisin toivonut jonkun rohkean kysyvän vanhalta kanslerilta, kuinka kansainvälinen ja moderni on valtionpäämies, joka ei vaivaudu opettelemaan yhdenkään vieraan kielen alkeita – tabu, jonka kaikki tietävät, mutta josta kukaan ei puhu.
    Tätä kirjoitettaessa hallitustunnusteluja tehdään suljettujen ovien takana. Ellei ihmettä tapahdu, kantaa pian muutama vihreäkin ministerinsalkkua. Kiistakapuloina tulevat olemaan Schröderin puoltamat Itämeri-autobaana ja Transrapid-junahanke, ydinvoimasta luopumisen aikataulu ja ulkomaalaiskysymys.
    Punavihreä hallitus on suurelle joukolle saksalaisia vielä uhkakuva. Syitä voi etsiä paitsi vastapuolen propangandasta, myös vihreiden poukkoilevasta vaalitaktiikasta.
    Alkuvuodesta liikkeelle lähdettiin radikaalisti. Laaja ekoverouudistus ja sen asteittainen aikataulu jäivät äänestäjille tuntemattomaksi, kun fundikset puhuivat kalliista bensiinistä ja ulkomaanmatkailun rajoittamisesta. Kannatuksen lasku toi maltillisempia konsepteja, mutta takinkäännökseltä näyttävä muutos ei parantanut uskottavuutta.
    SPD:n ja vihreiden yhteistyö neljän osavaltion johdossa ei ole sujunut kitkatta. Riidat ovat muokanneet yleistä mielipidettä vihreiden hallituskelpoisuudesta enemmän kuin pienet askeleet oikeaan suuntaan. Nyt toivoa sopiikin, että kaikensävyiset vihreät löytävät yhteisen sävelen, eivätkä jää pelkäksi muutoksen jarruksi. Oikeissa kohdissa tehdyt kompromissit ovat vihreiden asialle enemmän eduksi kuin vihainen oppositiotaktiikka, sillä uusilla tulokkailla on tukku epäluuloja voitettavanaan. o

Terhi Brusin on berliiniläinen vapaa toimittaja.