Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Pyörät kääntyvät kiskoille
Euroopan unionin liikennepolitiikka etsii uutta suuntaa. Kurssi on kohti aiheuttaja maksaa -periaatetta.

EUROOPAN LIIKENNEPOLITIIKAN periaatteista keskustellaan lähiviikkoina Euroopan parlamentissa, kun komission infrastruktuuria koskeva valkoinen kirja tulee käsittelyyn.
    Parlamentin puhemyllyn tulee lisää vauhtia Sveitsin viikonloppuisesta kansanäänestyksestä, jossa 57,2 prosenttia äänestäjistä antoi tukensa raskaan liikenteen kilometriverolle – mitä pidempi kuljetusmatka, sitä enemmän veroa.
    Kansanäänestystä edelsi kiivas sisäinen väittely. Kuljetusala maalasi uhkakuvia siitä, kuinka vero siirtyy suoraan kuluttajahintoihin ja lasku olisi lähes pari tuhatta markkaa vuodessa per talous. Kuluttajajärjestöjen arviot liikkuivat reilusti alle sadassa markassa.
    Näyttää siltä, että sveitsiläiset joko uskovat enemmän kuluttajajärjestöjä tai sitten ovat valmiita ottamaan sen riskin, että hyvästä ympäristöstä voi joutua maksamaan.

Sveitsiläiset ovat johdonmukaisesti halunneet rajoittaa alppimaan läpi jyräävää rekkaliikennettä sekä suosia keinoja, jotka edistävät rautatiekuljetuksia. Peruslinja luotiin kansanäänestyksessä vuonna 1994.
    Vaikka Sveitsi ei kuulu Euroopan unioniin, se ei voi tehdä päätöksiään umpiossa. Esimerkiksi sellainen vero ei olisi ollut mahdollinen, joka rankaisee vain ulkomaalaisia rekkoja, niinpä päätös koskee myös maan omia kuljetusliikkeitä.
    Unionin liikenteestä vastaava komissaari Neil Kinnock on jo ehtinyt onnitella sveitsiläisiä kansanäänestyksen tuloksesta. Hän pitää erityisen myönteisenä sitä, että veromalli erottelee eri liikennemuodot niiden ympäristörasituksen mukaan.
    Euroopan parlametin vihreä ryhmä on myös riemuinnut Sveitsin tuloksesta. He lupaavat ajaa samanlaista mallia koko unioniin, kun valkoisen kirjan käsittely parlamentissa alkaa. Näin siitä huolimatta, että he pitävät tavoitetta tässä vaiheessa "vain unelmana".

Euroopan unionin liikennepolitiikka voi muutenkin kokea mullistuksen. Näin käy, jos Itävallassa pari viikkoa sitten kokoontuneiden liikenneministerien puheet infrastruktuurin ulkoisten kustannusten huomioon ottamisesta muuttuvat käytännöksi.
    Vaikka konferenssi oli epävirallinen, sitä pidetään ensimmäisenä tärkeänä askelena kohti aiheuttaja maksaa -periaatetta. Jos liikenne siis vaarantaa luontoarvoja tai terveyttä, sen on myös vastattava vaurioista – ulkoisista kustannuksista. Perinteisesti kustannuslaskelmissa ovat olleet mukana lähinnä hankkeen suorat kustannukset kuten rakennusmateriaalit ja työ.
    Laskutavan muutos siirtäisi todennäköisesti liikennettä muun muassa pyörien päältä kiskoille. Kun siis jatkossa vertaillaan esimerkiksi unionin yhteisten verkostojen (TEN eli Transeuropean Networks) kustannuksia ja hyötyjä, rautatiet pärjäisivät moottoriteitä paremmin.
    Tästä on kysymys myös Turun ja Vaalimaan välisessä E18-valtatiessä, jolle lasketaan saatavan juuri sitä transitliikennettä, josta Sveitsissä ja Itävallassa pyritään eroon. o