Etelän metsät jäävät oman onnensa nojaan / Vihreä Lanka 1.10.1998

Etelän metsät jäävät oman onnensa nojaan
Jussi Collin
METSÄKESKUSTELUSSA PÄÄDYTÄÄN tyypillisesti ennemmin tai myöhemmin tivaamaan tutkimustietoa, mieluiten kiistatonta ja perusteellista. Suomen luonnonsuojeluliitto varautui vaatimuksiin ja tilasi Etelä-Suomen metsien suojelua käsittelevään seminaariinsa alustukset kahdelta johtavalta metsätutkijalta.
    Per Angelstam on keskeinen hahmo metsien monimuotoisuuden tutkimuksessa. Ruotsalaistutkijan metsäselvitykset ovat viitoittaneet naapurimaan suojelukeskustelua.
    Angelstam on pyrkinyt selvittämään, kuinka paljon metsää olisi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi Ruotsissa suojeltava. Samalla tarkasteltiin, millaista metsää tulisi suojella. Työtä riitti – erilaisia metsätyyppejä löytyi kymmenkunta, joista jokaisella on oma historiansa ja omat tarpeensa.
    Suojelualueiden määrät saatiin kuitenkin määriteltyä yllättävän tarkasti. Esimerkiksi eteläborealisen metsän suojelutarpeeksi arvioitiin noin kahdeksan prosenttia, kymmenen kertaa nykyistä suuremmaksi.
    "Näillä luvuilla haluan oikeastaan painottaa sitä, että oli määrä mikä tahansa, meidän on suojeltava enemmän", Angelstam korostaa.
    Suojelutarve vaihtelee metsävyöhykkeestä toiseen. Niin Ruotsissa kuin Suomessakin on pohjoisia metsiä suojeltu kohtuullisesti, suurin tarve onkin etelässä.
    "Ruotsissa on listattu uhanalaiset lajit. Näiden lajien määrä kasvaa erittäin selvästi etelään tultaessa", Angelstam painottaa.

Kato uhkaa
monimuotoisuutta

Erityisenä huolenaiheena on vanhojen metsien vähäisyys. Ruotsissa maankäyttötavat ovat muuttuneet 200 vuodessa rajusti, ja samalla iäkkäiden alueiden määrä on laskenut dramaattisesti. Näin meilläkin, esimerkiksi Etelä-Suomen metsistä valtaosa on alle satavuotiaita. Suomen akatemian tutkijaprofessori Ilkka Hanski pitää vanhojen metsien katoa vakavana uhkana monimuotoisuudelle.
    "Tässä maassa on satoja lajeja, jotka ovat sopeutuneet elämään vanhoissa luonnontilaisissa metsissä. Nämä lajit ovat riippuvaisia siellä esiintyvistä olosuhteista".
    Nykyisistä talousmetsistä ei ole Hanskin mielestä lajien pelastajiksi. "Tehokkaasti hoidettu talousmetsä on monen luonnonmetsässä esiintyvän lajin kannalta kuin autiomaa. Sieltä ei löydy näille lajeille resursseja, joita ne lisääntyäkseen tarvitsevat."
    Lajihävikin tarkkaa määrittelyä vaikeuttaa sukupuuttoon liittyvä aikaviive, elinolosuhteiden huonontuessa lajit häviävät hitaasti. Tutkijat ovat kuitenkin vakuuttuneita, että elämme kriittisiä aikoja lajien suojelun osalta.
    "Massiivinen sukupuuttoaalto on käynnissä. Satoja lajeja on joko hävinnyt tai häviämässä", Hanski vakuuttaa.
    "Nyt on vielä mahdollisuus puuttua asiaan, 20 vuoden kuluttua on myöhäistä", Angelstam vahvistaa.

Oivallus lukuja tärkeämpi
Suojelutarpeen Hanski määrittelee kymmeneksi prosentiksi alkuperäisen vanhan metsän pinta-alasta, mikä on noin 30 prosenttia koko metsäalueesta. Angelstamin tavoin professori ei kuitenkaan halua tarttua yksittäisiin lukuihin.
    "Tarkka luku ei ole tärkeä, vaan sen oivaltaminen, että nykyisen luonnontilaisen metsän pinta-ala Etelä-Suomessa on kertalukua pienempi. Onkin syytä miettiä keinoja, joilla päästään positiivisen kehityksen alkuun, eikä murehtia loppupistettä."
    Tällä hetkellä Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vajaa prosentti. Kun nykyiset suojeluohjelmat saadaan toteutettua, suojeltuja metsiä on Suomen ympäristökeskuksen mukaan puolitoista prosenttia, huomattavasti tutkijoiden toiveita vähemmän.

Vastuuta kartellaan
Lisäsuojelun tarvetta ei yksikään sidosryhmä suoraan kiellä, mutta vastuunkantajia ei kuitenkaan tunnu löytyvän.
    Virkamiehet valittelevat resurssipulaa. Ongelmat tunnetaan, mutta rahaa ei ole. Ympäristöministeriön budjetista riittää varoja vain nykyisten suojelupäätösten toteuttamiseen. Maa- ja metsätalousministeriön varat eivät liioin riitä ympäristötuen merkittävään lisäykseen.
    Metsähallitus voisi vaikuttaa asiaan omia metsiään suojelemalla. Se aikoo kuitenkin keskittyä ensisijaisesti tuottavan metsätalouden hoitoon, eikä uusia suojelualueita ole valtion mailta enää luvassa.
    Teollisuus ja metsänomistajat ovat ilmeisen haluttomia lisäsuojeluun. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK korostaa sinnikkäästi uuden tutkimustiedon tarpeellisuutta.
    "Uusiin suojelutoimiin ryhdytään vain perusteellisten ja kiistattomien tutkimusten perusteella", MTK:n ympäristölakimies Kurt Hemnell tähdentää.

Koolla on väliä
Myös suojelualueiden koosta on erimielisyyksiä. Hemnellin mukaan monimuotoisuuden kannalta suojeltuja metsiä on 15–20 prosenttia metsämaasta.
    Teollisuuden suurin huoli on puun määrä. Suomalaismetsät ovat nykyisin tarkasti talouskäytössä, eikä suuriin muutoksiin ole varaa. Metsäteollisuus ry:n luontoasiantuntija Suvi Raivion mukaan järkeviin suojeluratkaisuihin löytyy silti valmiutta.
    "Mutta jos kymmenen prosenttia pitäisi metsämaasta suojella, se on aika kova luku. Omasta mielestäni se ei pitkällä aikavälillä ehkä kuitenkaan ole mahdoton", Raivio arvioi tutkijoiden suojelutoiveita.
    Intoa uusien alueiden suojeluun löytyykin lähinnä tutkija- ja luonnonsuojelupiireistä. Vaikka alituisesti väitetään, ettei vanhoja metsiä etelässä enää ole, uskotaan täältäkin yhä suojeltavaa löytyvän. Keinoiksi esitetään muun muassa metsäteollisuuden rahastamista.
    "Metsäteollisuus on tähän asti päässyt kuin koira veräjästä. Lisäsuojelun rahoitus voitaisiin järjestää vaikka kantohintoja nostamalla", Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen ehdottaa. o