Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 22.1.1998

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
VIHREIDEN SOISI antavan realistisia visioita siitä, miten toimia elinmahdollisuuksien säilymisen puolesta aikana, jota suuryritykset ohjailevat, kirjoittaa Kaisa Väisänen

Tutkija Jukka Kanervan mielestä (VL, 9.1.) globalisaatiossa ei ole pohjimmiltaan kysymys suuryhtiöiden vallanhalusta, vaan kulttuurievoluution uudesta askelesta. Hän myös toteaa, että tietoyhteiskunnassa eläminen kehittää globaalia tietoisuutta, mikä on merkittävämpi tekijä kuin taloudelliset häiriöt siirryttäessä globalisaatioon.
   Tahdon esittää tässä muutaman reunahuomautuksen.
   Eikö maapallon kutistumimen alkanutkin löytöretkistä ja jatkunut siirtomaavallan aikana? Eikö silloin muurattukin perusta ja luotu etumatka-asema pohjoisten maiden varallisuuskertymälle?
   Sittemmin kauppapolitiikka on suosinut rahavirtojen paluuta varakkaiden luo. Kehityksen seurauksena pohjoiset teollisuusmaat ovat valvoneet varallisuuden pysymistä hallinnassaan ja näin voineet kohottaa elintasoaan. Globalisaatio on erittäin pitkälti maailmanlaajuisen kauppapolitiikan ja rahavirtojen kontrolloinnin tulosta, jossa tiedonvälityksen kehittyminen on vain sivujuonne.
   Tietotekniikka keskittyy pohjoiseen ja kehittyy siellä huippunopeasti. Kolmannessa maailmassa yhdeksällä sadasta on radio, yhdellä kolmestakymmenestä sanomalehti ja yhdellä viidestäsadasta televisio.
   Ylikansalliset yhtiöt valvovat tiukasti elektroniikan, tietokoneiden ja televiestinnän tuotantoa. Yksittäisen maan – joko kehitys- tai teollisuusmaan – sitoutuessa tekniikkaan yhtiöiden valta kasvaa.
   Brasilian kahvisadon, etelän mineraalivarojen, viljasatojen ja vesivarastojen kontrollointi onnistuu pohjoisesta käsin satelliittien välityksellä. Kaupallinen ja sotilaallinen etu on huomattava.
   Meidän hyvinvointivaltioiden asukkaiden näkökulma globalisaatioon on tyystin toinen kuin kehitysmaan asukkaiden, joiden päällimmäinen ja päivittäinen huolenaihe on hengissä pysyminen. Tutkijoiden mahtavat visiot globaalin tietoisuuden kehittymisestä tulee asettaa aina suhteellisuusraamiin: kenellä on mahdollisuus tietoisuutensa kehittämiseen ja kuka loppujen lopuksi kontrolloi eri tietoisuuksia?
   Tietenkään ei pidä luopua valoisasta toiveesta, että informaatioyhteiskunnat kykenisivät yhdistämään hyvin ja huonosti voivat maapallon osat. Vasta se olisi todellinen globalisaatio.
   Vihreiden uuden yleisohjelman soisi sisältävän realistisia visioita siitä, miten toimia Euroopan unionissa elämän ja elinmahdollisuuksien säilymisen puolesta aikana, jota suuryritykset ohjailevat.

Kaisa Väisänen, Lapinlahti


Oikaisu
Viime lehdessä (VL, 15.1.) olleessa Vihreän liiton eduskuntaryhmän ja valtuuskunnan yhteiskokousta käsitelleessä jutussa uskoteltiin, että Ville Eloheimo olisi vaatinut kokouksessa Euroopan unioniin niin sanottua Tobinin veroa. Näin ei kuitenkaan ollut; veroa oli vaatimassa Ville Elonheimo.

Toimitus