Musiikkitalo ajaa evakkoon / Vihreä Lanka 15.1.1998

Musiikkitalo ajaa evakkoon
Sarianna Toivonen
HELSINGIN kaupunginhallitus osoitti marraskuussa opetusministeriössä suunnitellulle musiikkitalolle tontin Mannerheimintien varrelta VR:n makasiinien kohdalta. Nyt suunnitelmasta on nousemassa kulttuuripoliittinen kärhämä: hanke kyseenalaistetaan paitsi kansalaisjärjestöissä myös arkkitehtipiireissä.
   Arkkitehdit kummastelevat musiikkitalosuunnitelman paisumista. "1980-luvun lopun Töölönlahti-suunnitelmissa alueelle oli tulossa vain Sibelius-Akatemian päärakennus. Nyt siitä on kasvanut kolminkertainen konsertti- ja musiikkikeskus", sanoo alueen maankäyttösuunnitelmissa konsultoinut arkkitehti Eric Adlercreutz.

"Makasiineja ei ole unohdettu"
VR:n makasiinit eivät ole suojelukohde, ja kaavaluonnoksissa niiden asema on vaihdellut. Töölönlahden eteläpään kortteleita on suunniteltu myös niin, että makasiinit olisivat alueen ydin.
   Uusimmassa kaavaluonnoksessa esitetään kuitenkin säilytettäväksi vain osa tiilirakennuksesta. "Yleiskaavan kannalta makasiinien poikittaisuus on ongelma: ne halkaisevat koko suunnitellun puistoalueen tai uuden ehdotuksen mukaisen vesialueen", sanoo kaupunkisuunnitteluviraston keskustaprojektin päällikkö Ilpo Forssén.
   Forssénin mukaan makasiineja ei ole unohdettu, vaikka konserttitalon tontti on tiukka. "Konserttitalosta on tulossa niin iso, että osa siitä menee maan alle. Yhtenä vaihtoehtona on ollut musiikkitalon yhdistäminen makasiinirakennuksiin", Forssén jatkaa.

Kaksi salia ja 32 000 neliötä
Musiikkitalohanke pantiin liikkeelle, koska Sibelius-Akatemialla on puutetta opetustilasta. Sen lasketaan tarvitsevan 7000 neliötä lisätilaa.
   Mutta tilaongelmia on muillakin musiikkitahoilla. "Vähitellen hankkeeseen tulivat mukaan kiertolaisena soittava Radion Sinfoniaorkesteri sekä Finlandia-talon akustiikkaongelmista kärsivä Kaupunginorkesteri", sanoo Sibelius-Akatemian intendentti Ossi Peura.
   Opetusministeriön hahmottelemassa musiikkitalossa olisi musiikki-informaation keskus, kaksi orkesterisalia, muusikkojen harjoitus- ja soitintiloja, ruokala, kahvila ja lipunmyyntiaula. Sen kokonaispinta-ala olisi 32 000 kerrosneliömetriä. Vertailukohtaa voi hakea vaikkapa naapurin 12 400 neliön Nykytaiteen museosta tai 40 000 neliön Oopperatalosta.
   Työryhmissä on pohdittu myös pienempiä vaihtoehtoja, mutta makasiinit ovat niissäkin tiellä. "En näe sellaista mahdollisuutta, että moderni kulttuurirakennus voisi teknisesti tai toiminnallisesti kasvaa ulos vanhoista tavaransäilytystiloista", opetusministeriön yliarkkitehti Tuulikki Terho sanoo.

"Alueelta puuttuu
kokonaissuunnitelma"

Miten musiikkitalosuunnitelmassa ylipäätään päädyttiin makasiinien päälle? Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan Töölönlahden eteläpää on arvokas alue, ja siksi luonteva julkisille, suuria ihmismassoja vetäville kulttuuritaloille. Lisäksi sen omistavat kaupunki ja valtio.
   "Esimerkiksi linja-autoaseman tai urheiluhallin rakentaminen Töölönlahdelle olisi järjetöntä. Konserttitalo istuu hyvin Finlandia-talon ja Oopperatalon jatkoksi", Forssén sanoo. Arkkitehtien ja maisemasuunnittelijoiden sormissa Töölönlahden alue taas on syyhynnyt vuosikymmeniä. "Se on ylipäätäänkin osittain käyttämättömänä maa-alueena reservi. Kuningasajatuksia sen käytöstä löytyy niin 1910-luvulta kuin Alvar Aalloltakin", arvioi arkkitehtuurin historoitsija Asko Salokorpi.
   Salokorven mukaan nyt vaikuttaa siltä, että ollaan menossa täysin hunningolle. "Kokonaissuunnitelmaa ei ole ja aluetta rakennetaan umpeen pala palalta", Salokorpi sanoo.

"Ei monumenttia,
vaan eheyttämistä"

Adlercreutzin mielestä kaupunginhallitus valitsi Mannerheimintien kyljessä olevan tontin huonoilla perusteilla. "Paras tontti olisi radan puolella, mutta se on oletettu kalliimmaksi. Lisäksi sen on arveltu sopivan paremmin liikerakennuksille. Tätä ei voi kuitenkaan pitää hyvänä perusteena. Onhan konserttitalokin arvorakennus", Aldercreutz sanoo.
   Adlercreutzin mukaan Töölönlahdella ei ole enää tilaa yhdellekään monumentille. "Alue kaipaa ympäristölle alistuvaa ja kokonaisuutta eheyttävää rakentamista. Töölönlahden mahdollisuudet ovat julkisten rakennusten dialogissa, mutta makasiinien kohdalla näkymää pitäisi nykyisestäänkin avartaa", Adlercreutz hahmottelee.
   Salokorven mielestä makasiinit sopisi kokonaisuutena säilyttää. "Niissä on historian siipien havinaa, ja ne kävisivät yhä luontevasti Kaupunginmuseon näyttelytilaksi", Salokorpi sanoo.
   Makasiinit kuitenkin poikkeavat alueen yleisilmeestä paljon, ja siksi ne ovat ongelma. "Se ei saisi kuitenkaan johtaa makasiinien tuhoamiseen – kysehän on vain ammattitaidosta", Salokorpi sanoo.

"Makasiinien antikvaarista
arvoa on alennettu liikaa"

Sekä Helsingin kaupunginmuseo että Museovirasto ovat tutkailleet kohta satavuotiaiden makasiinien kuntoa ja suojeluarvoja. Kaupunginmuseon mielestä ikkunattomien ja kylmien makasiinien osittainen sälyttäminen tai niiden korjaaminen hyötykäyttöön soveltuvammaksi veisi mukanaan rakennussuojelulliset perusteet.
   Museovirastokaan ei ottanut Tsaarin talleja mukaan vanhojen rautatieasemien suojeluohjelmaan. "Pohjimmiltaan ne ovat tiilisinä ratapiharakennuksina ehdottomasti rakennussuojelullisesti arvokkaita. Antikvaarisesti niiden arvo on kuitenkin alentunut jo liikaa, esimerkiksi hammasratastetut laiturit ja kiskot on tuhottu", yli-intendentti Mikko Härö sanoo.

"Kirpputorinkin
paikka on keskustassa"

Kansalaiskeskustelu makasiineista ja konserttitalosta tulee luultavasti olemaan kiihkeämpää kuin Nykytaiteen museosta. "Suunnitelmissa on erityisesti makasiinien osalta ristiriita epävirallisen kulttuuritoiminnan kanssa. Myös kirpputoreille ja muille vapaammalle toiminnalle hyvä paikka on keskustassa, ja tämä voidaan ratkaista vain poliittisesti", Terho sanoo.
   Helsingin vihreiden Otto Lehtipuun mukaan mikään valtuustoryhmistä ei näytä tieten tahtoen ajavan makasiineja sileäksi. "Jos konserttitalo tulee, on makasiineista mahdollista säilyttää vain osa. Konserttitalon rahoituksesta tai alueen kaavastakaan ei kuitenkaan ole käyty riittäviä keskusteluja. Siksi pitäisi pohtia sitäkin, voidaanko makasiineja kunnostaa ja niiden käyttöä laajentaa", Lehtipuu sanoo.

"Kallista ja nurinkurista
kulttuuripolitiikkaa"

Valmistuessaan musiikkitalo vaikuttaisi myös Kulttuuritalon ja Finlandia-talon konserttitarjontaan. "Kulttuuripoliittisesti musiikkitalohanke on nurinkurinen ja kallis. Ensin tehdään talo eikä mietitä kunnolla mihin sitä tarvitaan", sanoo taas Finlandia-talon johtaja Matti Kivinen.
   Kivisen mielestä klassisen musiikin esittämisessä ja hallinnossa pitäisi panostaa enemmän yhteistyöhön. "Silloin riittäisi pienempi konserttitalo. Pelkästään kustannustehokkuussyistä klassinen musiikki ei tarvitse kahta uutta 1200 tuolin salia, vaan yhden 3000 ihmistä vetävän megasalin", Kivinen sanoo.

"Ennakkokantaa ei oteta"
Konserttitalon rakennuttamisen on arvioitu maksavan noin 400 miljoonaa markkaa. "Rahoitusvaihtoehtoina ovat olleet niin kiinteistöyhtiö kuin valtion ja kunnan yhteisrahoitus. En usko, että hanke tulee syömään musiikille tarkoitettuja rahoja", sanoo opetusministeriön Terho.
   Paraikaa kaupunkisuunnitteluvirastossa tehdään Töölönlahden kaavaluonnosta ja musiikkitalon arkkitehtuurikilpailun puitteita. "Kilpailuohjeissa ei tehdä ennakkopäätöstä makasiinien purkamisesta. Arkkitehdeille jätetään vapaus säilyttää ne", sanoo Forssén.
   Arkkitehtikilpailu käytäneen tämän vuoden sisällä ja lähiaikoina otetaan myös Yleisradion, Sibelius-Akatemian ja Kaupunginorkesterin lopullista kantaa hankkeen jatkamisesta. Opetusministeriön suunnitelman mukaan musiikkitalo olisi valmis vuonna 2002. o


Tehdään sinne konserttipaviljonki
VR:N MAKASIINIEN puolustamista on jo viritelty ryhmässä, johon kuuluu muun muassa luontoliittolaisia, Maan Ystäviä, vihreitä, muulaisia ja oranssilaisia. "Asiasta ovat kiinnostuneet myös monet arkkitehdit, taiteilijat ja muutkin kansalaiset", sanoo kampanjaa puuhaava kulttuurilautakunnan jäsen Tuomas Rantanen.
   Rantasen mielestä makasiinit soveltuisivat erityisen hyvin sellaiseen kulttuuritoimintaan, jossa kaupunkilaisten oma osallistumisen kynnys on matala. "Miksi kulttuuri pitää aina sulkea isojen monumenttien sisään, miksei myös konserttimusiikki voisi olla osa elävämpää kulttuuriympäristöä", kysyy Rantanen ja ihmettelee, miksi Töölönlahdelle pitää tuoda nimenomaan Sibelius-Akatemian opetus- ja hallintotiloja, eikä sitä kulttuuria.
   Rantasen mukaan makasiini voisi kytkeä kirpputorin ja erilaiset kaupukitapahtumat vaikka teatteriin, jazz-klubiin, nuorten työpajoihin, suunniteltua puistoa palvelevaan kahvilaan.
   Kaivattu klassisen musiikin konserttisali voitaisiin toteuttaa esimerkiksi kevyempänä paviljonkina, joka kytkettäisiin luontevaksi osaksi makasiinien kulttuuritoimintaa ja puistoa.
   "Näin klassinen musiikki löytäisi ihan uuden suhteen kulttuurin kuluttajiin", sanoo Rantanen. Hannes Mäntyranta

VR:n makasiineja puolustavasta liikkeestä kiinnostuneet voivat soittaa Tuomas Rantaselle puhelinnumeroon (09) 630 300.


Avantgardea ratapihalla


GALLERIA JANGVA on toiminut vuodesta 1994 lähtien urhoollisena vaihtoehtotaiteen ja tapahtumien toimintakeskuksena suoraan Eduskuntatalon alapuolella, VR:n makasiineilla. Samalla kun seikkailee katsastamaan, mitä tapahtuu Suomen taide-elämässä, voi Helsingin historiaa lukea rakennusten tiilenpäistä.
   Menneisyys ja avantgarde sukeutuvat toisiinsa sellaisella runoudella, jota ei muualta löydä – ja vieläpä keskellä Helsinkiä. Gallerian ylläpitäjät Mona Huber, Terhi Penttilä ja Riitta Aalto korostavat alueen luonnetta pienenä kulttuurikeskuksena.
   Heidän mukaansa VR:n makasiineista tehtävä päätös on symbolinen koko suomalaiselle kulttuurille. Jatketaanko rakentamalla mahtipontisia ja suljettuja kolosseja, joiden ylläpitoon menee enemmän rahaa kuin sisällön suunnitteluun? Vai säilytetäänkö avoin, ihmisystävällisen ja halpa kulttuurikeskus?
   "Meillä käy 10 000 ihmistä vuodessa, mutta saman verran käy ihmisiä viikonloppuisin makasiinien avoimilla kirpputoreilla. Tämä on osoittautunut yhtä tärkeäksi alueeksi niin taiteilijoille kuin kansalaisille", jangvalaiset sanovat.

Merkittäviä tapahtumia. Jangvassa on ollut merkittäviä tapahtumia. Samalla hetkellä kun nykytaiteen museorakennusta pidettiin hetkisen auki poliitikoille, oli makasiinien välisellä aluella ruotsalaisen ryhmän tuliperformanssi, joka keräsi tuhansia katsojia.
   J. O. Mallander on esiintynyt kahdella kokoelmallaan. Postitaiteen keksijä Shozo Shimamoto tuli suoraan Venetsian biennaaleista tekemään alastonmaalausperformanssin Jangvaan.
   Jokavuotiset sarjakuvafestareiden näyttelyt, Jussi Tukiaisen sensaatiomaiset kollaasit, Marjo Kanervon installaatio ja vaikkapa Leena Illulan villeistä materiaaleista tehdyt "muotivaatteet", Bo Haglundin yhteiskuntakriittiset vetäisyt ja monet muut ovat esimerkkeinä taiteemme vapaasta voimasta, jolle ei liiemmälti ole esityspaikkoja. Puhumattakaan iloisista illanvietoista, diskoista ja jazz-tapahtumista, missä kulttuuriministeri Claes Anderssonkin on käynyt pianoa paukuttelemassa. Valitettavasti hyvin harva kriitikko – "taidehyväkäs" – on eksynyt kokemaan ratapihan bohemiaa.
   Jangvalaisilla on alueen käytöstä oma ehdotuksensa: siitä pitäisi tehdä puistomainen olohuone, missä rakennukset kunnostetaan monipuoliseen ja ympärivuotiseen kulttuurikäyttöön. Se antaisi keskustalle henkeä ja kutsuisi ihmisiä kaikista kansanluokista mitä erilaisimpiin tapahtumiin.
   Jangva on ollut harvoja valopilkkuja Helsingin taiteessa. Sillä on ollut kriittinen suhde rahalla rakennettuun tekotaiteeseen. Ilman tällaista elämme eräänlaisessa piilofasismissa.
   Eräskin kansanedustaja totesi Kaarina Katajiston Feeling the City -hankkeessa, että alue ei nykyisellään ole "eduskuntatalon arvoinen". Luultavasti makasiineja nyrpistellään, koska ne ovat "likaisia". Kuitenkin juuri se antaa niille myyttistä syvyyttä, alakulttuurin svengiä, romanttista rappiota, rumaa ankanpoikasta, josta nousee lentoon joutsen – elleivät isot kengät tallaa sitä. Erkki Pirtola