Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Suomi jää jälkeen
Ympäristörahastot kaipaavat Suomessa potkua.
Suomalaisten pankkien edustajia ei juuri näkynyt seminaarissa, jossa käsiteltiin ympäristön ja rahoitusmarkkinoiden suhdetta. Seminaarin järjestivät Suomen ympäristöjohtamisen yhdistys ja Helsingin kauppakorkeakoulu tiistaina. Vaikuttaa siltä, että rahoitustoiminnassa ympäristökysymyksiä pidetään edelleen marginaalisina, vaikka asiasta on meilläkin puhuttu jo pitkään (esim. VL, 9. ja 15.5.1997).
   Ehkä seminaarin osanottajajoukko oli valikoitunutta, mutta asiaan epäilevästikin suhtautuvat olivat varmoja siitä, että ympäristönäkökulman painoarvo rahoituspäätöksissä kasvaa lähitulevaisuudessa.

Suomessa pankit kartoittavat ympäristöriskejä korkeintaan siinä mielessä, että ne ovat myös rahoitusriskejä. Tästä on vielä matkaa siihen, että hyvästä ympäristöasioiden hoidosta palkittaisiin.
   Asennemuutosta on varmaankin hidastanut yhteisen kielen puute. Sellaisen käsitteistön, joka pystyisi luomaan myös toiminnallisen sillan päästöjen, tekniikan ja luonnontieteiden maailmasta rahoituksen maailmaan. Swiss Bankin ympäristöjohtaja Franz Knecht sanoo, että tämä ongelma ratkeaa sitä mukaa, kun ympäristönäkökulma nousee yrityksissä ja pankeissa yhdeksi strategiakysymyksistä.
   Samalla yritysten ympäristöasioiden hoidon arvioiminen tulee monimutkaisemmaksi. Kun mitataan päästöjä tonneissa, ollaan aika yksiselitteisissä lukuarvioissa. Mutta miten verrata toisiinsa esimerkiksi eri aloilla toimivien yritysten strategiaa? Suomesta muuten vain Nesteen osakkeet ovat kelvanneet Swiss Bankin Eco Performace -rahaston salkkuun.

Monissa Euroopan maissa ympäristörahastot ja muut eettiset rahastot kasvavat huimaa vauhtia. Suomessa niihin tulisi potkua, jos eläkerahoja hallinnoivat säätiöt ja laitokset alkaisivat vaatia niitä. Tätä mieltä ainakin on seminaarissa puhunut toimitusjohtaja Susanna Miekkoja Postipankista.
   Eläkerahojen hallinnoinnin periaatteet tulevat taas pitkälti sosiaali- ja terveysministeriöstä. Se on osoite, josta muutosta kannattaa hakea.
   Eläkerahoille on tyypillistä, että ne eivät hae riskipelillä pikavoittoja vaan huolehtivat pitkän aikavälin vastuista. Tämä taas käy yksiin ympäristöajattelun kanssa. Lisäksi monien kansainvälisten selvitysten mukaan eettisten rahastojen tuotto on ajan oloon korkeampi kuin kaikkien osakkeiden keskimäärin.

Suomessa sijoitusrahastojen alkutaival on ollut todella jähmeä, vaikka tuote sinänsä on houkutteleva. Siinähän yksittäinen sijoittaja voi pienelläkin rahalla päästä kiinni suuren osakesalkun tuottoon. Mutta kun koko idea on suhteellisen tuntematon, ei ole ihme, ettei eettisiäkään rahastoja ole syntynyt.
   Esimerkiksi Knecht vastustaa ympäristörahastojen tukemista julkisin varoin. Hänen mielestään niiden täytyy olla vähintään yhtä hyviä sijoituskohteita kuin muut rahastot ja mieluummin parempia.
   Sveitsissä rahastoilla on kuitenkin jo vakiintunut asema.
   Siksi voisi Suomessa olla perusteltua tuupata ympäristörahstoja aluksi vauhtiin Hollannin malliin. Siellähän ympäristörahastojen suosio on ollut valtaisa, koska niistä saadut tuotot ovat sijoittajille verovapaita. o