Hullut päivät
Vesa Sisättö

Säästä vähäisinkin
DON'T THROW that shit away 'cause you might need it some day
Voin huoletta laskea itseni niihin ihmisiin, jotka eivät koskaan heitä mitään pois. On vaikea sanoa tarkalleen, mistä se johtuu.
   Kun pitäisi päättää, laitanko vasta tehdystä lihapiirakkaostoksesta saadun kuitin roskikseen vai lompakkooni, laitan sen lompakkooni. Jos löydän kirjoituspöydän laatikosta lapun, jossa on outoa töherrystä, joka muistaakseni on lista kolme kuukautta aiemmin tehdylle Tampereen-reissulle tarvittavista välineistä, jätän lapun laatikkoon. Jos jokin vempele särkyy, en vie sitä roskiin, vaan säilön sen keittiön kaapin takanurkkaan.
   Tällä ei ole mitään tekemistä kierrätyksen tai sen sellaisen kanssa. En juuri korjaile rikkoutuneita taloustavaroita, saati vie jokaista kauppakuittia paperinkeräykseen. Minusta on vain ikävä hylätä esineitä, joilla on joskus ollut jotain käyttöä. Tai ainakin muistoarvoa.

Painettu sana on minusta aivan erityisen arvokasta.
   Säästin pitkään jokaisen Ylioppilaslehden numeron. 1990-luvun alkupuolella lehtiä oli kertynyt kelpo läjä, jonka olin säilönyt pahvilaatikoissa verkkokellariin. Sitten kellari paloi.
   Onnistuin kuitenkin pelastamaan Ylkkärit: pyyhin niiden reunoista nokea pois.
   Vain muutama päällimmäisin oli niin noen tahraama, että jouduin luopumaan niistä.
   Vuotta myöhemmin kellarissa tapahtui vesivahinko, ja jouduin heittämään melkoisen läjän alimmaisia lehtiä pois. Kohta tämän jälkeen kellarissa vieraili murtovaras, jolle Ylkkärini eivät kuitenkaan jostain syystä kelvanneet.
   Vähän ennen kuin muutin asunnosta pois, kuulin toisesta vesivahingossa. Kopissa ei kuitenkaan näkynyt vettä.
   Kun muuttaessani siirsin ylkkärilaatikkoani pois, totesin sen täysin läpimäräksi ja siihen päättyi lehtikokoelmani taru.

Muuttaessani exäni kysyi, haluaisinko mukaani kolme tummanruskeaa kahvinkeittimen kantta, vai heittäisikö hän ne roskiin. Nyt ne ovat keittiönkaapissani, eikä minulla edes ole kahvinkeitintä.
   Kirjoitin jokunen vuosi sitten tieteisnovellin, jossa eräänlaiset kahvinkeittimen kannet ovat keskeisessä osassa.
   Kun joskus laajennan tämän tarinan romaaniksi, tarvitsen kahvinkeittimen kansia insipiraationlähteenä.
   Varmasti ehkä. o

Vesa Sisättö on espoolainen, vaativien fantasiakirjallisuuspalvelujen tuottaja; parantumaton tapaus.