Nykyistä pienempi vähimmäisturva ei riitä. Osmo Soininvaara kaavaili perustuloa, jossa terveelle työkykyiselle annettaisiin nykyistä pienempi vähimmäisturva, mutta samalla mahdollisuus lisätienestien hankkimiseen (VL 6.8.1998). Kun maassa nyt kuitenkin on puolisen miljoonaa työtöntä, Soininvaara voisi miettiä onko kaikille ikääntyville, huonosti koulutetuille työttömille jotka asuvat pahimmilla työttömyysalueilla näitä mahdollisuuksia. Töihin meno ei ole aina halusta kiinni. Kalliiksi käyvä työnhaku (kopiot, matkat, puhelinsoitot) on todella raskasta henkisesti jos ei ole ollut varaa uusia silmälasejaan, hoitaa hampaitaan eikä ole mitään sopivaa päällepantavaa. Itsetuntokin on monella niin alhaalla, että vakuuttavan vaikutuksen tekeminen voi olla mahdotonta. Ja töihin mennessä pitäisi olla varaa työmatkoihin ja vaatteisiin, mutta palkkahan tulee vasta jälkikäteen. Hyväosaisista tämä kuulostaa varmaan epäolennaisiin yksityiskohtiin tarttumiselta, mutta voin vakuuttaa että oli hirveää odottaa ensimmäistä palkkaa jotta pystyin ostamaan itselleni sopivan malliset työkengät. Perustulo sopisi varmaan hyvin niille, joilla kodin irtaimisto, vaatekaapin sisältö ja muu maallinen omaisuus ovat kunnossa ja joilla on vankka ammattitaito tai koulutus. Osaa heistä perustulo varmasti kannustaisi joutilaisuuteen ja vajaatyöllistymiseen, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi tarjolla. Köyhille, jo syrjäytyneille tai sen vaarassa oleville, se voisi olla lopullinen nitistäjä. En kuvittele, että heidän syyllistämisensä loppuisi siihen että heidän elantonsa lähteen nimi muutettaisiin. Voitaisiin kuitenkin sanoa että valinta on ollut heidän omansa ja että heidän tulisi suostua työmarkkinoilla entistä suurempiin palkka- ja irtisanomissuojajoustoihin, kun perusturva on nykyistä suoremmin tyrkyllä. Mielestäni esillä olleet perustulomallit eivät ole vieläkään kertoneet mitään ilosanomia todellisten vähäosaisten näkökulmasta. Toivoisin enemmän huomiota siihen, keitä eri järjestelmissä pidettäisiin köyhimpinä ja mitä jo nyt köyhyydessä eläville tapahtuu. Riikka Walta
| |||||